Edellisestä kirjoitus hetkestä on vierähtänyt hetkinen. Viime aikoina meitä on työllistänyt keskimmäisen lapsosen syntymäpäivät. Onneksi hän on vahvatahtoinen tyyppi joka yleensä aina tietää mitä haluaa. Kysyinkin häneltä mitä hän tahtoisi herkutella juhlissaan ja sain nopeasti vastauksen, joka sisälsi mansikkamehua, hotdogeja ja porkkanakakkua. Sukulaisjuhlat vietettiinkin tällä menulla ja lisäksi oli hieman sipsiä ja karkkia. Olin ilahtanut kuinka helpolla pääsin, sillä porkkanakakku oli helppo leipoa syntymäpäivän aamuna ennen vieraiden saapumista. Hotdogit lämmitimme nopeasti leivänpaahtimessa ja nakit kypsyivät hetken airfryerissa. Pöytään nostettiin lisäksi kurkkusalaattia, juustoraastetta, ketsuppia ja sinappia, joilla vieraat saivat täyttää sämpylöitään oman mielensä mukaan.
Edessä olisi vielä kaverisynttärit. Päätimme päästää itsemme tässäkin vähällä ja varasin synttärihuoneen muutamalle kaverille Leon leikkimaasta. Ajattelin, että tämä on helpompi vaihtoehto kuin, että alkaisin järjestämään juhlia kotiin. Esikoisemme juhli viime vuoden puolella jo synttärinsä leikkimaassa ja koin, että vauva ja koirataloudessa tämä vaihtoehto oli hintansa väärti.
Synttäritohinoiden lomassa meidän pienimmäinen on kasvanut siihen ikään, että kädet tarttuvat paikkaan kuin paikkaan nopeasti ja tiukasti. Olen pidemmän aikaa tykännyt arkena pitää hiuksia ponnarilla, mutta nyt olen irroittanut innostunutta vauvaa niin useasti hiuksistani, että äitinuttura teki äkkinäisen paluun arkityyliin. Uuden arkityylin lisäksi, olemme hieman alkaneet harjoitella kiinteiden maistelua vauvan kanssa. Toistaiseksi harjoitukset on sujuneet ongelmitta. En ole huomannut ainakaan vatsanreagoineen ruoka-aineisiin ja maistelijakin on vaikuttanut tyytyväiseltä. Saa nähdä minkälaiset ruokarutiinit hänelle syntyy ja miten homma alkaa helpoiten toimia. Meillä esikoinen oli varsin kaikkiruokainen. Hänelle oli helppo valmistaa soseita ja kaikki maistui mitä hän eteensä sai. Keskimmäinen taas oli hirvittävän tarkka, että hän saisi samaa ruokaa muiden kanssa. Soseet eivät tahtoneet maistua ja käsi kävi jatkuvasti äidin ja isosisaruksen lautasella jos sinne vain ylsi ja ehti. Hänen kanssaan päädyinkin ostamaan Samasta padasta-reseptikirjan, jonka avulla saimme jonkinlaisen ruokarauhan pöytään. Aloitinkin nyt taas selailemaan kirjaa ja muistin, että reseptithän olivat helppoja ja osa oli useinkin käytössä aikanaan. Varmasti nytkin otan ainakin välillä reseptejä arkeen kirjasta, vaikka nuorin suostuisikin soseisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti