Myötäelävä vuorovaikutus - oppia perheen vuorovaikutukseen?

Kesällä taisin kertoakin kirjoituksissani, että olen alkanut lisäkouluttautumaan töiden ohella. Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, että uskalsin lähteä urakkaan. Sillä vaikka vaikka matka on ollut mielenkiintoinen, niin urakalta se myös paikoin on tuntunut, kun iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen on yrittänyt pysyä hereillä ja lukea tehtäviin tarvittavaa materiaalia.

Olen opinnoissa suunnilleen puolessa välissä ja nykyinen välitehtävä koski perehtymistä NVC-prosessiin eli myötäelävän vuorovaikutuksen malliin. NVC-prosessia on hyödynnetty mm rauhanohjelmissa konfliktimaissa kuten Ruandassa tai Nigeriassa. Vuorovaikutusprosessi tähtää väkivallattamaan viestintään, jossa pyrkimyksenä ei ole osapuolten kompromissi (jossa kumpikin joustavat tarpeistaan) vaan kummankin osapuolen kuulluksi tulemiseen ja tarpeiden täyttymiseen.

Nvc-prosessissa vuorovaikutus sisältää neljä vaihetta; havainnon, tunteen, tarpeen sekä pyynnön. Kirjaa lukiessani kirjoituksen kaksi viimeistä vaihetta eli tarpeen ja pyynnön esittäminen tuntuivat minusta aluksi hyvin vierailta. Nvc:ssä on kaksi suuntaa tai puolta jotka ovat kertojan puoli ja empaattisesti kuulijan puoli. Vaikkei toinen osapuoli tietäisi Nvc-prosessia voi kuulija silti tietoisesti keskittää läsnäolonsa keskusteluun ja aistia kuulijan kertomasta noita neljää vaihetta; mitä kertoja on havainnut? mitä hän tuntee, tarvitsee tai haluaisi pyytää? Kuulija voi kysyä arvailujaan ääneen ja päästä näin kohti ymmärrystä vaikkei joka arvaus menisikään oikein.

Lyhyesti auki kirjoitettuna vaiheet:

*havainto: suora havainto tilanteesta. Ei sisällä mitään tulkintoja, syyllistämistä tai leimaamista. Yksinkertaisimmillaan vain mitä aistein on havaittu. 

*tunne: mikä tunne havainnosta heräsi. Huomaa; otetaan vastuu omasta tunteesta eikä syytetä toista sen aiheuttajaksi. Mielellään tarkka tunne, mutta "tuntui hyvältä/pahalta" auttavat myös eteenpäin vaikkeivat kovin tarkkoja tunteita olekaan.

*tarve: mikä tarve on tunteen takana? Näitä voisi olla esimerkiksi tarvitsisin halauksen, tarvitsisin kunnioitusta, tarvitsisin...Tunteet heräävät täyttyneistä tai täyttymättömistä tarpeista.

*pyyntö: mitä voit sellaista voit pyytää keskustelukumppaniltasi mikä rikastuttaisi elämääsi?

Lasten kasvatuksen näkökulmasta Nvc oli mielenkiintoinen löytö ja kiinnostui erityisesti siitä, että pystyisimme kasvattamaan lapsistamme tunnetietoisia yksilöitä, jotka tunnistavat tarpeensa ja uskaltavat pyytää niitä itselleen. Myös näkökulma siitä, että haastavissakin vuorovaikutustilanteissa joita perheen arjessakin esiintyy olisi upea oppimisen paikka rakentavaan vuorovaikutukseen. Kokemusta ei aiheesta löydy, mutta voisin kuvitella, että säännöllisellä harjoittelulla tällä voisi olla positiivisia vaikutuksia esimerkiksi haastavimpiin sisarussuhteisiin. Aika näyttää kuinka käyttöön menetelmä tulee.

Niitä joita kiinnostaa lukea aiheesta enemmän suosittelen lukemaan Marshall B. Rosenbergin Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, Nonviolent communication NVC.

 

Kirppistely ja tavaran määrän vähennys - huomaako kukaan muutosta?

 

Taas yksi kausi pidetty kirpparipöytää. Olen arvioinut ett viime parin vuoden aikana tavara määrä tässä talossa on vähentynyt ainakin noin 400 tavaran verran. Olen järkyttynyt, että vaikka määrä kuulostaa isolta se ei näy juuri missään.

Alunperin aloin karsimaan tavaroita, kun havahduin ettei meille enempää tavaraa yksinkertaisesti mahdu. Lisäksi liian täysistä kaapeista oli mahdotonta löytää mitään tehokkaasti. Pian huomasin, että olin lahjoittanut tavaraa merkittävästi enkä ollut kaivannut mitään niistä takaisin. Päinvastoin tavarasta eroon pääseminen ja se, että kaappeihin tuli hieman tilaa tuntui erittäin vapauttavalta. Tästä innostuneena aloin karsia tavaraa enemmän. 

Toiveenani olisi joskus hyvin organisoidut kaapit jossa kaikella olisi oma paikkansa. Uskon ja toivon, että kodin huolto olisi tällöin helpompaa. Tiedän myös, että hyvin järjestellyssä kodissa on levollisempi mieli. 

Olen harkinnut voisinko tulevaisuudessa hyödyntää kaappien järjestelyssä esimerkiksi ammattijärjestäjän palveluita. Uskoisin, että heiltä voisi saada hyviä vinkkejä kodin toimivuuteen. Jos näiden palveluiden käytöstä on jollakulla kokemuksia niin mielelläni kuulisin? Minulla ei ole tuttavapiirissä ketään jolla olisi asiasta kokemusta.

Lapsen pelko

 

Meillä sattui viime viikonloppuna ikävä tilanne. Keskimmäinen lapsista vietti aikaa isomman sisaruksen kanssa ja he tulivat katsoneeksi YouTube shortseja. Videoista sattui tulemaan ahdistava videon pätkä jossa kuvattiin pimeään käytävää jossa kameraa lähestyi pelottava tumma ihmishahmo tekosilmillä. Lapsi kertoi videon pelottaneen häntä ja ymmärrän miksi, koska itseänikin video ahdisti.

Pelon merkitys meillä ihmisillä liittyy vahvasti eloon jäämiseen. Pelko saa meidät vetäytymään suojaan ja pois päin uhkaavista tilanteista. Aivojen havaitessa uhkaa, aistit terävöityvät ja pyrkivät havaitsemaan tarkasti ympäristöstä mahdollisia uhkia.

Video teki tehtävänsä ja lapsi oli illan todella säikky. Kehon virittyneisyys oli helposti havaittavaa stressaantuneesta lapsesta, joka kulki aikuisten kannoilla eikä uskaltanut mennä yksin pimeisiin huoneisiin. Hammaspesun aikaan uhkasignaaliksi riitti koiran nuuhkimisen äänet kun se haisteli mattoa.

Virittyneelle mielelle paras lääke on turva. Lasta jännitti painajaiset joten annoin hänelle "painajaislääkettä" (vettä, parilla tipalla vaniljasiirappia). Yöllä lapsi tahtoi tulla viereen nukkumaan hetkeksi herätessään. Valoja pidettiin myös päällä pimeissä huoneissa. Keskustelua, syliä ja läheisyyttä.  Lisäksi käsittelimme pelon tunnetta Fanni ja liian pelottava yö-kirjan avulla. Kirja ohjasi lapsia etsimään omaa rohkeuden houkutintaan ja lievittämään pelkoa ajatusten voimalla. Pikku hiljaa muutamien päivien aikana pelko on alkanut  onneksi lievittyä. Toivottavasti pienimmän yö hulinat, joista kirjoitin aiemmin, asettuisivat myös pian. 

Ensimmäinen kuukausi uudessa päiväkodissa ja sen vaikutus yöuniin

 

Ensimmäinen kuukausi uudessa päiväkodissa takana. Aiemmin pienimmäiset olivat hoidossa paikassa jossa ryhmät olivat käytännössä samoissa tiloissa viettämässä päivää, isot ja pienet sekaisin. Nyt uudessa päiväkodissa jaot on ollut selkeämmät ja pienempi ja keskimmäinen viettävät aikaa selkeästi eripuolilla taloa.

Alku on mennyt mukavasti ja lapset on tuntunut viihtyvän uudessa paikassa. Hoitajat ovat olleet mukavia ja lapset on rennon oloisia heidän kanssaan.

Olen huomannut kuitenkin, että taaperon uniin päiväkodin aloitus on vaikuttanut. Touhukkaat päivät on sisältänyt paljon prosessoitavaa ja useana yönä taapero on puhunut/kinastellut tai huutanut unissaan. Moni uni on päätynyt itkuun ja lapsi on selkeästi ollut hämmentynyt vahvoista unista joiden kesken herää. Välillä kiukku on ollut isoakin.. Yöt ovat olleet siis todella levottomia ja huomaan sen myös omassa jaksamisessani.

Olemme pyrkineet rauhoittamaan iltoja ja viettämään paljon syliaikaa. Toivottavasti pian tilanne alkaa rauhoittumaan ja kaikki pääsevät nukkumaan rauhassa. 

Onko muilla näkynyt päiväkodin aloitus näin ja milloin tilanne on alkanut rauhoittumaan? 

Huomaa hyvä - älä jumiudu vanhoihin ongelmiin.

Muistan edellisessä työpaikassa keskustelua heränneen usein "vanhoista hännistä". Rekrytointini osui tuolloin yrityksen kasvukauden loppuun. Pienen yrityksen toimintatapoja ei koettu enää kasvun myötä toimiviksi ja työntekijöiden toiveesta uusia toimintatapoja alettiin rakentamaan ja luomaan. Vanhat työntekijät olivat hoitaneet työtään ahkerasti ja mahdollistivat yrityksen kasvun. Yrityksen yhteisissä  kehityskeskusteluissa ajoittain käytiin lävitse toimintamalleja; pyrittiin löytämään toimivia ja karsimaan epätoimivaa. Ajoittain keskusteluun nousi epäkohdat joita oli jo edistetty, joskus kävimme keskustelua avoimesti myös siitä oliko kyseinen asia edelleen tarpeellinen kehittää vai vaan "vanha häntä" vanhasta epäkohdasta joka edelleen eli mielissä. Toisinaan nuo keskustelut herättivät huomaamaan, että edistystä tosiaan oli tapahtunut ja asia oli paremmassa kunnossa. Toisinaan taas keskustelu ja kehityskohde oli edelleen ajankohtainen. Keskustelu oli mielenkiintoista seurata ja havahduin siitä huomaamaan miten toisinaan omat mielemme jäävät kiinni vanhoihin ongelmiin ja sokeudumme edistymiselle.

Minulle sattui lähipäivinä tapahtuma, joka nosti asian muistiini. Olimme yhteisellä päivällisellä syömässä ja olin erityisen tyytyväinen päivälliseen ja siihen, että se tuntui maistuvan kaikille. Ilahtuneena totesin puolisolleni, että tämä on yksi niitä harvoja ruokia joka maistuu meille kaikille. Puolisoni oli hieman hämillään kommentistani ja ihmetteli sitä, koska hänen kokemuksensa on, että pääsääntöisesti perheessämme ruoka maistuu hyvin kaikille. Jäin miettimään avoimesti miten meillä on niin erilainen käsitys perheemme ruokailuista ja keksisinkö muita ruokia jotka maistuvat kaikille. Yllättäen mieleeni tuli muutama ruoka helpostikin ja miettiessäni muutamia päivä taaksepäin ei ruokahetket olleet isompia nurinoita menneessä aiheuttaneetkaan.

Olin yllättynyt kommentistani ja kuinka vähän totuuspohjaa sillä loppu peleissä olikaan. Muistin, että kommentti juonti juurensa noin vuoden -kahden päähän jolloin oikeasti perheessämme oli se tilanne, että ruokia miettiessä oli yleistä, että joku porukasta oli tyytymätön. Hämmästyttävää oli kuinka kauan olikaan mennyt etten ollut ymmärtänyt alkuunkaan kuinka paljon asiassa oli edistytty. Nykyvanhemmat tietävät hyvin, että hyvä kasvattaa hyvää, joten olin myös harmillisen tietoinen siitä miten palkitseva kohta tuossa olisi ollut antaa positiivista palautetta rohkeasta maistamisesta ja hyvistä ruokatavoista. Onneksi ei vieläkään ole myöhäistä sille. 
 

Syksyn jaliskausi päätöksessä

 Viime viikonloppuja on täyttäneet aktiivisesti jalkapallopelit ja turnaukset. Mennyt n. kuusi viikkoa on sisältänyt n.3 treenit viikossa ja lisäksi joka viikonloppu joko jalkapallopelin tai turnauksen, joinakin viikkoina pelejä on ollut kaksikin kertaa. Turnauspäivät ovat aina lisäksi rankkoja ja kestävät yleensä koko päivän. Alku syksystä voi sanoa hyvällä omalla tunnolla, että se on ollut jalkapallon täyteinen. Meillä siis vanhin lapsista aloitti jalkapallon harrastamisen vuosi sitten, joten kaikki on enemmän ja vähemmän ollut uutta. Viimeiset pelit tältä kaudelta on nyt pelattu ja nyt harrastus jatkuu treenien muodossa noin 2-3 kertana viikossa.

Kyseisen lapsen kanssa oman kiinnostavan harrastuksen löytyminen kesti hetken. Koulu taipaleen alkaessa keskustelimme, että olisi hyvä jos löytyisi jokin harrastus, johon lapsi voisi sitoutua ja joka myös toisi aktiivisuutta vapaa-ajalle. Omaa mieleistä harrastusta tunnusteltiin hetken, kunnes jalkapallo alkoi tuntua lapsesta omimmilta. Asuin seudullamme harrastus vaihtoehtoja onkin onneksi runsaasti ja monessa paikkaa voi lähteä kokeilemaan tunteja muutamana kertana ennen sitoutumista. 

Ajattelen ettei harrastus ole automaattisesti lapsille pakollinen ja moni lapsi ei välttämättä edes tarvitse harrastusta. Meille tämä on ollut hyvä vaihtoehto ja mieleisellä harrastuksella on ollut huikeita vaikutuksia lapseen. Vanhempina olemme huomanneet positiivisia vaikutuksia mm itsetuntoon, omantoiminnanohjauksen parantumiseen, yleisestikin itsestä huolehtimiseen (niin terveellisyydestä kiinnostuminen, mutta myös omista asioista ja tavaroista kiinnostumiseen), sekä jaksamisen osa-alueella.

Jos kustannuksia miettii vuoden ajalta on maksut sisältäneet, seuramaksua, jäsenmaksua, joukkuemaksua, pelipassia ja vakuutusmaksua. Lisäksi peliasun hankkiminen kokonaisuudessaan on kuulunut ensimmäiseen vuoteen ja kulut vuodelta on olleet yhteensä n. 409e/vuosi ja kuukausittaiseksi maksuksi jaettuna noin 34e/kk. Vanhempien on hyvä muistaa, että Suomessa on monia mahdollisuuksia saada myös tukea lapsen harrastamiseen, jos maksut mietityttävät. Meidän seuramme ei ole alueen kalleimpia ja joukkueeseen sitoutuminen vaatii myös aikuisilta osallistumista niin treeneissä valmentamisen auttamisessa, kisojen järjestämisessä ja myymällä kioskissa leivoksia.

Juuri nyt on hyvä näin, mutta pakko myöntää, että mielessä liikkuu miten tiukkaa aikataulullisesti alkaa tehdä kahden pienemmän alkaessa aktiivisemmin harrastamaan. Mutta kuten sanottua; juuri nyt on hyvä näin.