Lasten synttärit ja äitinutturan paluu

 Edellisestä kirjoitus hetkestä on vierähtänyt hetkinen. Viime aikoina meitä on työllistänyt keskimmäisen lapsosen syntymäpäivät. Onneksi hän on vahvatahtoinen tyyppi joka yleensä aina tietää mitä haluaa. Kysyinkin häneltä mitä hän tahtoisi herkutella juhlissaan ja sain nopeasti vastauksen, joka sisälsi mansikkamehua, hotdogeja ja porkkanakakkua. Sukulaisjuhlat vietettiinkin tällä menulla ja lisäksi oli hieman sipsiä ja karkkia. Olin ilahtanut kuinka helpolla pääsin, sillä porkkanakakku oli helppo leipoa syntymäpäivän aamuna ennen vieraiden saapumista. Hotdogit lämmitimme nopeasti leivänpaahtimessa ja nakit kypsyivät hetken airfryerissa. Pöytään nostettiin lisäksi kurkkusalaattia, juustoraastetta, ketsuppia ja sinappia, joilla vieraat saivat täyttää sämpylöitään oman mielensä mukaan.

Edessä olisi vielä kaverisynttärit. Päätimme päästää itsemme tässäkin vähällä ja varasin synttärihuoneen muutamalle kaverille Leon leikkimaasta. Ajattelin, että tämä on helpompi vaihtoehto kuin, että alkaisin järjestämään juhlia kotiin. Esikoisemme juhli viime vuoden puolella jo synttärinsä leikkimaassa ja koin, että vauva ja koirataloudessa tämä vaihtoehto oli hintansa väärti.

Synttäritohinoiden lomassa meidän pienimmäinen on kasvanut siihen ikään, että kädet tarttuvat paikkaan kuin paikkaan nopeasti ja tiukasti. Olen pidemmän aikaa tykännyt arkena pitää hiuksia ponnarilla, mutta nyt olen irroittanut innostunutta vauvaa niin useasti hiuksistani, että äitinuttura teki äkkinäisen paluun arkityyliin. Uuden arkityylin lisäksi, olemme hieman alkaneet harjoitella kiinteiden maistelua vauvan kanssa. Toistaiseksi harjoitukset on sujuneet ongelmitta. En ole huomannut ainakaan vatsanreagoineen ruoka-aineisiin ja maistelijakin on vaikuttanut tyytyväiseltä. Saa nähdä minkälaiset ruokarutiinit hänelle syntyy ja miten homma alkaa helpoiten toimia. Meillä esikoinen oli varsin kaikkiruokainen. Hänelle oli helppo valmistaa soseita ja kaikki maistui mitä hän eteensä sai. Keskimmäinen taas oli hirvittävän tarkka, että hän saisi samaa ruokaa muiden kanssa. Soseet eivät tahtoneet maistua ja käsi kävi jatkuvasti äidin ja isosisaruksen lautasella jos sinne vain ylsi ja ehti. Hänen kanssaan päädyinkin ostamaan Samasta padasta-reseptikirjan, jonka avulla saimme jonkinlaisen ruokarauhan pöytään. Aloitinkin nyt taas selailemaan kirjaa ja muistin, että reseptithän olivat helppoja ja osa oli useinkin käytössä aikanaan. Varmasti nytkin otan ainakin välillä reseptejä arkeen kirjasta, vaikka nuorin suostuisikin soseisiin.

Äitienpäivää kohti

 Juhlapäivien suhteen minulla on tasan kaksi vaihdetta: liian aikaisin ja viimetipassa. Nyt mummojen lahjoja on alettu miettimään "liian aikaisin"-vaihteen kanssa. Tällä kertaa idea lahjasta tuli puolivahingossa mieleen... Käsi ylös paiskotaanko teidänkin kotona ovia? Meillä nimittäin paiskotaan. Sinänsä asia ei minua haittaa, mutta sekaan mahtuu myös näitä tilanteita: 

Minä (kuiskaten): "Hyss..vauva nukahti juuri, ollaan nyt hiljempaa."

Lapset (kuiskaten): "Okei äiti." ja SLÄM, lastenhuoneen ovi paiskautuu kiinni....

Lapsen ovien paiskominenhan saattaa olla tapa, mutta kyseessä voi olla myös voimansäätelyn vaikeus, minkä vuoksi ovet paiskaantuvat herkästi turhan kovaa kiinni. Jos asia mietityttää lapsen kynänkäyttöä voi esimerkiksi tarkkailla arjessa. Meillä herkästi kynää painetaan tarpeettoman kovaa ja tässäkin voimankäyttö on tarpeettoman voimakasta. Jos lapsi painaa kynää tarpeettoman kovaa, hänen kätensä myös väsyy herkemmin ja syntyy herkästi turhautumista.

 Positiivista tässä on se, että omaa voimankäyttöään voi aina harjoittaa ja nyt päätinkin laittaa lapset harjoittelemaan tätä taitoa naulauksen avulla. Lapsen vasaroidessa kunnon vasaralla hän joutuu säätelemään omaa voimankäyttöään työskennelläkseen tehokkaasti. Lapsia monesti myös kiinnostaa oikeiden työkalujen käyttö, joten monesti vasarointi voi olla myös hyvin motivoivaa puuhaa. 

Koululainen oli viime vuonna koulussa tehnytkin hienon naulaustyön kädentaidon tunnilla ja kopioin idean tästä työstä. Lapset suunnittelivat haluamansa kuvat jotka jäljensivät laudan pätkälle. Kuva/hahmo maalataan ja naulataan ympäriinsä nauloilla ja naulojen ympärille voi vielä pujotella narun "ääriviivoiksi". Näistä tulee kivan näköisiä tauluja ja lapset pääsevät samalla puutöiden pariin. Varsinkin sahaaminen vaikutti meidän leikki-ikäisen mielestä mieleiseltä puuhalta. Toivottavasti jatkossa myös ovien paiskominen vähentyisi taitojen karttuessa.

Mukava yllätys oli se, että varastoista löytyi tarvikkeita lahjaan hyvin ja suurempia hankintoja ei tarvinnut tehdä: lautaa löytyi varastosta vanhasta aita-remontista, maalipurkin jämiä oli myös joista sai kaavittua tarpeelliset maalit. Toinen lapsista halusi violettia maalia, jota sain sekoiteltua olemassa olevista maalin jämistä. Sekoittelin surutta seinämaaleja ja askartelukäyttöön tarkoitettuja akryylimaaleja. Lisäksi edellinen talon asukas oli jättänyt mittavat naulavarastot minulle, joten kuluja ei tule menemään nauloihinkaan.

Koska isommat lapset tekevät äitienpäiväksi taulu-lahjat mummoille, taidamme vauvan kanssa askarrella jonkun yksinkertaisen kortin. Vinkkaa jos sulla olisi hyvä idea korttiin, jonka voisi helposti toteuttaa vauva-ikäisen kanssa.

Viikonloppureissu Ähtärin eläinpuistoon

Viime aikoina on aurinko paistanut ihanasti ja itsestäni on tuntunut, että nyt on taas virtaa vaikka mihin. Maaliskuu ja auringonpaiste saa minut joka vuosi heräämään, ja tuntuu kuin olisin ollut jonkinlaisessa talviunessa pimeimmän vuoden ajan. 

Viime viikonloppuna päätimme tehdä lasten kanssa jotain erilaista. Päädyimme pakkaamaan kamat kasaan ja käänsimme auton nokan kohti Ähtäriä. Vaikka kyseessä oli lyhyt viikonloppureissu niin tämän kokoiselta perheeltä lähtee mukaan ihan mukavasti tavaraa. Varsinkin vauva tarvitsee mukaan sitä sun tätä, vaipoista ja vaipanvaihtoalustoista lähtien.

Koululaisen kanssa olemme harjoitelleet itsestä huolehtimisen taitoja arjessa muutenkin, joten olemme myös alkaneet harjoitella omien tavaroiden pakkaamista reissuille. Toistaiseksi olen tehnyt hänelle paperille ohjeet mitä hän pakkaa ja yhdessä olemme vielä tarkastaneet repun, ettei mitään tärkeää jää pois. Koululainen on tykännyt tavasta, sillä hänellä on jo monesti muutenkin mielessään, mitä vaatteita haluaa mukaansa. Ohjetta lukiessaan saa harjoitusta omantoiminnanohjauksen lisäksi myös lukutaito ja numeroiden kertaaminen. Pakkaushetket ovat onnistuneet mukavasti ja pian varmasti hänellä alkaisi olla itselläkin ideaa mitä tarvitsisi mukaan. Joskus olenkin ottanut häntä mukaan miettimään mitä listaan kirjoitetaan.

Reissu oli onnistunut. Yövyimme hotelli Mesikämmenessä ja talvilomapakettiin kuului yöpyminen, uinti kylpylässä, aamupalat ja eläintarhaliput. Ähtäri Zoon kolmen kilometrin lenkki oli sopivan pituinen myös leikki-ikäisen käveltäväksi. Eläinpuistolla oli myös vedettäviä kärryjä lainaksi, joita olisi voinut myös hyödyntää. Vauva kulki rattaissa ja reitit olivat hyvin huollettuja, joten kulkeminen oli helppoa.

Ulkoilun jälkeen kävimme lasten kanssa vielä uimassa. Kylpylä oli pieni, mutta tunnelmallinen. Isot ikkunat näyttivät kauniin auringonlaskun altaissa olijoille. Itse viihdyn lämpimässä vedessä ja minun makuuni kylpylän vesi oli kylmää. Porealtaan vesi oli muita lämpimämpää ja siellä viihdyimme vauvan kanssa. Aluksi poreissa oli enemmän porukkaa joten kävimme kokeilemassa muita altaita myös, mutta niissä tuli vauvallekin kylmä. Isompien lapsien tahtia ei onneksi viileä vesi haitannut. 

Paikasta jäi positiivinen fiilis ja mielelläni lähden viemään lapsia uudestaankin Ähtäriin.

Tervetuloa Ihan lapsellista-blogiin

 Olen pitkään miettinyt, että aloittasin oman blogin kirjoittamisen. Ystävien rohkaisemana päätin, että nyt tai ei koskaan. Oma elämäni pyörii tällä hetkellä vahvasti pikkulapsiarjessa. Perheeseemme kuuluukin lapsia kolme: alakouluikäinen, leikki-ikäinen ja vauva, jota hoidan kotona. Eri ikäiset lapset pitävät huolta, että vauhtia riittää arjessa. Tänne ajattelinkin jakaa aina välillä meidän perheen puuhia ja pohdintoja.