Äitiys ja ristiriitaiset tunteet

 Elokuu ja työn aloitus on vienyt voimia rankasti ja onkin hetki vierähtänyt, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Väsyneenä ajatus ei ole riittänyt ja vaikka halua on ollut kirjoittaa, niin iltaisin lasten nukkumaan mentyä, on tuntunut kuin ei olisi enää mitään ajatuksia päässä.

Tällä viikolla minua on pohdituttanut myös omat ristiriitaiset tunteeni. Vanhin lapsistani on kertonut päiviensä aikana kohdanneen todella ikäviä tilanteita jotka ymmärrettävästi herättäneet hänessä ja hänen kavereissaan huolta. Huolen aiheena on ollut toisen lapsen käytös joka kuulostanut myös minusta huolestuttavalta. Äitinä tämä herätti minussa huolen lisäksi pelkoa. Tilanteet joita lapseni oli päässyt todistamaan olivat sellaisia joita en haluaisi lapseni tietenkään näkevän eikä myöskään osuvan hänen kohdalleen muutenkaan. Minussa heräsi suojelun halua ja myös puhdasta ihmetystä toisen lapsen käytöstä kohtaan.

Keskustelimme tilanteista lapseni kanssa, jonka jälkeen jäin vielä itsekseni pohtimaan tilannetta. Olen tottunut istumaan tilanteessa toisella puolella pöytää ja keskustelemassa juuri niiden hankalasti käyttäytyvien lasten kanssa ja miettimässä heidän kanssa heidän toimintaansa, sen syitä, ajatuksia, tunteita ja tarpeita. Jokainen lapsi jota työssäni olen kohdannut on ollut oma valloittava yksilönsä joilla on ollut tarve olla yhteydessä oman ikäisiinsä kavereihin.

Jatkoimme lapsen kanssa keskustelua myöhemmin vielä uudestaan ja kysyin häneltä hänen ajatuksiaan mitä tämä lapsi ehkä tahtoisi ja tarvitsisi päivisin. Lapseni tunnisti todella helposti, että toinen lapsi on uusi heidän yhteisössään ja on sanoittanut haluavansa kaverin. Lapseni myös tunnisti ongelman, että toisen lapsen käytös herättää nyt kaveripiirissä pelkoa ja tarvetta ottaa etäisyyttä. Lapseni myös osasi hienosti miettiä, että myös uutta kaveria uusi ympäristö voi jännittää ja pelottaa minkä takia hänen käytöksensä saattaa olla hankalaa. Lapseni päätti itse, että aikoo seuraavana päivänä yrittää pyytää kaveria leikkimään kanssaan. Tunsin toisaalta ylpeyttä lastani kohtaan hänen ajatuksistaan, mutta pakko myöntää että minua myös huolestutti tilanne koska aiemmat tapahtumat eivät olleet lievimmästä päästä.

Seuraava päivä sujui todella kivasti. Tilanne ei varmasti ratkennut vielä loppuun saakka, mutta tilanne oli rauhallisempi. Mieletön arvostus myös aikuisille jotka hoitivat päivää hienosti. Uusi lapsi oli pyytänyt anteeksi edellistä käytöstään ja valottanut myös hieman käytöksensä syitä mikä jakoi ymmärrystä muille lapsille. Myös yhteisiä leikkejä oli löytynyt päivään ja ilmeisesti päivä oli päättynyt hyvällä mielellä ainakin suurella osalla.

Ajatuksia ensimmäisen viikon jälkeen..

Kuvissa muistoja kesän magneettikalastusretkeltä..

 Ensimmäinen viikonloppu töihin paluun jälkeen ja huomaan makustelevani paljon mennyttä viikkoa. Viikko on ollut tehokas ja pitänyt sisällään kahden lapsen tutustumista uuteen hoitopaikkaan, syksyn jaliskauden käynnistelyä ja iltapelejä, sekä omaa harjoittelua kun tuntuu välillä ettei kädet riitä mihinkään.

Töihin paluu on ollut minulle itsessään helppoa. Työni on minulle muista ja pidän työkavereistani. Riittämättömyyden tunne liittyy enemmänkin vähäiseen vapaa-aikaan ja kiireen tunteeseen.

Meillä pienet tosiaan aloittivat uudessa päiväkodissa. Isompi lapsista reagoi jännityksen tunteeseen uhoamalla ja olemalla "taisteluvalmiudessa". Keskusteltaessa lapsi itsekin myönsi olevan jännittynyt. Hänellä on tuttuja uudessa päiväkodissa, mutta tiedossa oli, että kaverit ovat kesälomalla joten hän joutui aloittamaan ilman tuttuja kavereita. Hän sanoitti, että suurimpana jännityksen kohteena onkin juuri nuo uudet kaverit sekä nukkariaika. Pelko yksin jäämisestä oli ihan ymmärrettävä, onhan yksin jäämisen pelko meillä ihmisillä synnynnäinen eikä opittu uhkakuva. Meitä ihmisiä ei vaan ole luotu selviämään yksin. Äitinä suhtauduin kuitenkin luottavaisesti, sillä tiedän lapseni olevan helposti kavereita löytävä, mutta tämä ei tietenkään alun jännitystä poista. Olin onneksi suunnitellut maanantain niin, että aloitin työt lyhyemmällä päivällä ja lapset olivat tuon päivän mummulassa hoidossa. Pääsimme siis maanantai iltapäivänä vielä käymään uudessa päiväkodissa tervehtimässä hoitajia ja katsomassa minkä näköisiä kavereita seuraavana päivänä vastassa olisi. Hoitajat olivat todella mukavia ja jännityksestä kerrottaessa lupasivat olla lapseni tukena. Lähtiessä näinkin yhden hoitajista supattavan muutamalle lapselle, jotka lähtiessämme vielä juoksivat peräämme ja kysyivät lapseltani suostuisiko hän leikkimään heidän kanssaan huomenna. Ele oli pieni, mutta helpotti suuresti iltaa ja seuraavan aamun jännitystä.

Tietenkin arkeen paluu nostatti kaikilla tunteita ja illat vietimmekin aikalailla kylkikyljessä paikkailemassa halitarvetta. Siihen päälle vielä ruuanlaittoja ja pyykin pesuja, sekä jalkapallo varusteiden huoltoa ja kuskailuja, niin tuntui viikko kyllä aika täydeltä. 

Toivottavasti ensi viikko on hieman lempeämpi ja hidas tahtisempi. Pitkä se ainakin on, sillä tulen lähtemään viikonlopputöihin loppu viikoksi, joten sekin vaatii hieman ennakkovalmisteluita.

Kesäloma ohitse - 5 parasta vinkkiä lasten toiminnanohjauksen tehostamiseen arjessa

 Niin se aika menee ja kesäloma on ohitse. Mennyt kesäloma herättää monenlaisia tunteita; toisaalta tunnen ikävää siitä, että jotain sellaista jäi toteuttamatta mitä olin ensin toivonut, tunnen iloa palata mieluisaan työhön ja innostusta tulevasta syksystä, päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus sillä tänä kesänä mahdollistui palautuminen ja tunnen että palaan levänneenä töihin. 

Ensimmäisten aamujen herätyskello on jotain mitä en ole kaivannut yhtään. Aikaiset ja kiireiset aamut ovat jotain mistä en kerta kaikkiaan vaan nauti. Olen hidastempoinen ihminen tehokkaat lähdöt joissa vaaditaan napakasta etenemistä ei vain ole luontaista minua. Niimpä olen yrittänyt kerätä nyt taas ajatuksia kuinka näitä aamuja pyöritettiinkään niin, että jokainen pääsisi edes suunnilleen aikataulussa hoitoon/kouluun ja töihin.

Vinkki 1: Toistuvat rutiinit

Meillä luotetaan toistuviin rutiineihin. Lapset tietää mitä aamutoimiin kuuluu ja nämä asiat toistuvat joka aamu samanlaisina. Pienemmillä on ajoittain ollut esim käsin piirretty kuvatuki apuna, jotta järjestys pysyy mielessä. Meillä aamutoimiin kuuluu; pieni noin 10min heräämishetki sohvalla (tämä on myöhemmin lisätty ohjelmaan, koska meidän lapset vain vaatii tämän ja kaikki sujuu helpommin kuin sen mahdollistaa sopivan mittaisena), aamupala (koululainen), päivävaatteiden pukeminen, hammaspesu, naamapesu ja hiusten harjaus. Näiden toimien jälkeen saa leikkiä jos aikaa jää, jonka jälkeen lähdetään pukemaan ulkovaatteet. Meillä lapset herää aika aikaisin sängystä yleensä ja he pitävät tuota pientä aamun leikkihetkeä tärkeänä. Joskus sitä ei keritä pitämään ja tuo yleensä on motivoinut hoitamaan toimet seuraavana aamuna reippaammin.

Vinkki 2: Timer

Tämä vinkki ei sovi kaikille lapsille. Kyse on yksinkertaisimmillaan vaikka munakellosta josta annetaan lapselle aika missä ajassa he suorittavat tietyn tehtävän. Kännykkään saa ilmaissovelluksena esimerkiksi mouse timerin jossa lapsi voi katsoa kun hiiri syö omenia sen aikaa mitä hänellä on aikaa suorittaa tehtävä. Sovellus siis visualisoi lapselle jäljellä olevaa aikaa, jotta hänen on helpompi hahmottaa onko hänellä kiire vai paljon aikaa suorittaa tehtävä.

Timeria voi käyttää esimerkiksi juurikin aamuheräämisen käytettävän hetken ajastamiseen. Tai verkkaiselle lapselle voi antaa haasteen, että hän voi kokeilla kerkeääkö pukea vaatteet ennen kuin aika loppuu. Jotkut lapset taas ottavat ajasta painetta jolloin timerin käyttö ei ole heillä kovin tehokas keino, mutta joillekin lapsille hyvinkin toimiva.

Vinkki 3: Ennakkovalmistelut

Aamutoimia nopeuttaa hurjasti, kun on valmis pino vaatteita jotka lapsi pukee päälleen, eikä hänen tarvitse etsiä aamulla vaatteita kiireessä. Joillakin lapsilla on esimerkiksi aistiyliherkkyyksien vuoksi hankaluuksia pitää jonkin tyyppisiä vaatteita, joten itse olen suosinut, että lapset valitsevat itse vaatteensa valmiiksi esimerkiksi edellis iltana. Olemme yhteisesti katsoneet sään ja olen antanut ohjeen minkä tyyppistä vaatetta valitaan (t-paita/shortsit vai pitkähihaista) ja lapsi saa sitten puhtaista vaatteista valita itselleen mieluisimman vaatekappaleen. Samalla lapsi valitessaan vaatteita oppii säänmukaista pukeutumista, kun aikuinen on tukena kertomassa säätä ja minkä tyyppistä vaatetta tulisi valita kaapista.

Ennakkovalmisteluina voi halutessaan tehdä myös aamupalat valmiiksi edellisiltana jos kokee sen auttavan kiireisiä aamuja. Meillä tämä on ollut ajoittain käytössä.

Vinkki 4: Palkitseminen

Me ihmiset opimme parhaiten tilanteissa jotka ovat olleet meille mieluisia. Sujuvat aamutoimet saattavat itsessään jo olla palkitseva kokemus, mutta halutessaan oppimista voi vahvistaa jonkinlaisella palkitsemisella varsinkin jos ollaan pienen lapsen kanssa harjoittelemassa aamutoimia. Meillä tuo aamuinen leikkihetki on jo itsessään lapsille palkinto joka tulee silloin kun aamutoimet ovat reippaasti tehty. Vuoden aikana tulee myös selkeästi väsyneempiä kausia jolloin lapsilla alkaa näkyä lomantarve juurikin näissä aamutoimissa. Tällöin otamme myös käyttöön esimerkiksi tarrat joksikin aikaa. Sovimme lasten kanssa esimerkiksi että sujuvista aamutoimista saa tarran ja 10 kerätystä tarrasta jotain mukavaa vaikkapa perheen yhteisen leffahetken tai muun mieluisen palkinnon.

Vinkki 5: Omat herätyskellot

Meidän perheessä olen kokenut toimivaksi, että isoimmalla lapsella on oma herätyskello jonka avulla nousee ylös sängystä ja aloittaa aamutoimet. Minusta toiminta on helpottanut aamuja kun monesti itse olen aamupalalla hänen noustessa sängystä joten minun ei tarvitse keskeyttää omia aamutoimiani vaan riittää kun kuuntelen ja katson, että koululainen herää sängystä ja aloittaa aamutoimet.

 Henkilökohtaisesti koen tällä viikolla, että ihan puhtaasti taas harjoittelen arjen pyöritystä. En tiedä kuinka moni jakaa tämän tunteen, kun arki tuntuu loman jäljiltä vieraalta. Muistuttelen itseäni olemaan lempeä itselleni loman jälkeen. On ihan ok jos tarvitsee hetken aikaa käynnistellä ja hieman muistellakin mitä kaikkea velvollisuuksia olikaan. Pian arki vie taas mennessään ja pyörii kuin itsestään. Mukavaa viikkoa kaikille, jotka ovat tällä viikolla palanneet taas töihin.