Ensimmäinen viikonloppu töihin paluun jälkeen ja huomaan makustelevani paljon mennyttä viikkoa. Viikko on ollut tehokas ja pitänyt sisällään kahden lapsen tutustumista uuteen hoitopaikkaan, syksyn jaliskauden käynnistelyä ja iltapelejä, sekä omaa harjoittelua kun tuntuu välillä ettei kädet riitä mihinkään.
Töihin paluu on ollut minulle itsessään helppoa. Työni on minulle muista ja pidän työkavereistani. Riittämättömyyden tunne liittyy enemmänkin vähäiseen vapaa-aikaan ja kiireen tunteeseen.
Meillä pienet tosiaan aloittivat uudessa päiväkodissa. Isompi lapsista reagoi jännityksen tunteeseen uhoamalla ja olemalla "taisteluvalmiudessa". Keskusteltaessa lapsi itsekin myönsi olevan jännittynyt. Hänellä on tuttuja uudessa päiväkodissa, mutta tiedossa oli, että kaverit ovat kesälomalla joten hän joutui aloittamaan ilman tuttuja kavereita. Hän sanoitti, että suurimpana jännityksen kohteena onkin juuri nuo uudet kaverit sekä nukkariaika. Pelko yksin jäämisestä oli ihan ymmärrettävä, onhan yksin jäämisen pelko meillä ihmisillä synnynnäinen eikä opittu uhkakuva. Meitä ihmisiä ei vaan ole luotu selviämään yksin. Äitinä suhtauduin kuitenkin luottavaisesti, sillä tiedän lapseni olevan helposti kavereita löytävä, mutta tämä ei tietenkään alun jännitystä poista. Olin onneksi suunnitellut maanantain niin, että aloitin työt lyhyemmällä päivällä ja lapset olivat tuon päivän mummulassa hoidossa. Pääsimme siis maanantai iltapäivänä vielä käymään uudessa päiväkodissa tervehtimässä hoitajia ja katsomassa minkä näköisiä kavereita seuraavana päivänä vastassa olisi. Hoitajat olivat todella mukavia ja jännityksestä kerrottaessa lupasivat olla lapseni tukena. Lähtiessä näinkin yhden hoitajista supattavan muutamalle lapselle, jotka lähtiessämme vielä juoksivat peräämme ja kysyivät lapseltani suostuisiko hän leikkimään heidän kanssaan huomenna. Ele oli pieni, mutta helpotti suuresti iltaa ja seuraavan aamun jännitystä.
Tietenkin arkeen paluu nostatti kaikilla tunteita ja illat vietimmekin aikalailla kylkikyljessä paikkailemassa halitarvetta. Siihen päälle vielä ruuanlaittoja ja pyykin pesuja, sekä jalkapallo varusteiden huoltoa ja kuskailuja, niin tuntui viikko kyllä aika täydeltä.
Toivottavasti ensi viikko on hieman lempeämpi ja hidas tahtisempi. Pitkä se ainakin on, sillä tulen lähtemään viikonlopputöihin loppu viikoksi, joten sekin vaatii hieman ennakkovalmisteluita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti