Elokuu ja työn aloitus on vienyt voimia rankasti ja onkin hetki vierähtänyt, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Väsyneenä ajatus ei ole riittänyt ja vaikka halua on ollut kirjoittaa, niin iltaisin lasten nukkumaan mentyä, on tuntunut kuin ei olisi enää mitään ajatuksia päässä.
Tällä viikolla minua on pohdituttanut myös omat ristiriitaiset tunteeni. Vanhin lapsistani on kertonut päiviensä aikana kohdanneen todella ikäviä tilanteita jotka ymmärrettävästi herättäneet hänessä ja hänen kavereissaan huolta. Huolen aiheena on ollut toisen lapsen käytös joka kuulostanut myös minusta huolestuttavalta. Äitinä tämä herätti minussa huolen lisäksi pelkoa. Tilanteet joita lapseni oli päässyt todistamaan olivat sellaisia joita en haluaisi lapseni tietenkään näkevän eikä myöskään osuvan hänen kohdalleen muutenkaan. Minussa heräsi suojelun halua ja myös puhdasta ihmetystä toisen lapsen käytöstä kohtaan.
Keskustelimme tilanteista lapseni kanssa, jonka jälkeen jäin vielä itsekseni pohtimaan tilannetta. Olen tottunut istumaan tilanteessa toisella puolella pöytää ja keskustelemassa juuri niiden hankalasti käyttäytyvien lasten kanssa ja miettimässä heidän kanssa heidän toimintaansa, sen syitä, ajatuksia, tunteita ja tarpeita. Jokainen lapsi jota työssäni olen kohdannut on ollut oma valloittava yksilönsä joilla on ollut tarve olla yhteydessä oman ikäisiinsä kavereihin.
Jatkoimme lapsen kanssa keskustelua myöhemmin vielä uudestaan ja kysyin häneltä hänen ajatuksiaan mitä tämä lapsi ehkä tahtoisi ja tarvitsisi päivisin. Lapseni tunnisti todella helposti, että toinen lapsi on uusi heidän yhteisössään ja on sanoittanut haluavansa kaverin. Lapseni myös tunnisti ongelman, että toisen lapsen käytös herättää nyt kaveripiirissä pelkoa ja tarvetta ottaa etäisyyttä. Lapseni myös osasi hienosti miettiä, että myös uutta kaveria uusi ympäristö voi jännittää ja pelottaa minkä takia hänen käytöksensä saattaa olla hankalaa. Lapseni päätti itse, että aikoo seuraavana päivänä yrittää pyytää kaveria leikkimään kanssaan. Tunsin toisaalta ylpeyttä lastani kohtaan hänen ajatuksistaan, mutta pakko myöntää että minua myös huolestutti tilanne koska aiemmat tapahtumat eivät olleet lievimmästä päästä.
Seuraava päivä sujui todella kivasti. Tilanne ei varmasti ratkennut vielä loppuun saakka, mutta tilanne oli rauhallisempi. Mieletön arvostus myös aikuisille jotka hoitivat päivää hienosti. Uusi lapsi oli pyytänyt anteeksi edellistä käytöstään ja valottanut myös hieman käytöksensä syitä mikä jakoi ymmärrystä muille lapsille. Myös yhteisiä leikkejä oli löytynyt päivään ja ilmeisesti päivä oli päättynyt hyvällä mielellä ainakin suurella osalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti