Kylläpäs on vierähtänyt hävettävän pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Rehellisesti olin jo hetken täysin unohtanut koko blogin, kunnes taas muistin tämän. Lapsi-arki on vienyt mennessään pienimmän kasvaessa ja vauhti on jo välillä aika kovakin. Viime syksynä palasin työelämään ja aloitin uudessa työssä. Vuosi on ollut uuden opettelua monessa suhteessa. Uusi työ, uudenlainen arki, lisäksi aloitin alkuvuodesta kouluttautumaan lisää ja on täytynyt palautella uudestaan mieleen opiskelutaitojakin. Nyt minulla alkoi kesäloma joka on kyllä enemmän kuin tervetullut.
Työskentelen lasten ja perheiden kanssa. Viimeisinä viikkoina töissä, ennen kesälomaa, tunsin asiakkaita hyvästellessä jonkinlaista haikeutta ja odotustakin sisälläni. Tunne kumpusi siitä ajatuksesta, että tiedän, että kohtaan asiakkaani vielä syksyllä, mutta aiemmilta vuosilta myös tiedän miten paljon lapset kasvavat kesänaikana ja tiedän, että vaikka vielä kohtaan heidät, he ovat hämmästyttävän kasvaneita kesän jäljiltä.
Monesti tapaankin vitsailla, että aurinko kasvattaa lapsia. Todellisuudessa uskon, että loma, rento perheen kanssa vietetty aika ja vaatimusten laskeminen on se joka tekee hyvää ja todentotta kasvattaa lapsia siinä samalla. Kesä löysempine aikatauluineen vapauttaa meille aikaa ja tilaa jolloin saa tehdä asiat pikkuisen hitaammin ja rennommin rantein. Löysempi aikataulu antaa armoa niillekin lapsille joilla esimerkiksi omantoiminnanohjauksen taidot kehittyvät pikkuisen hitaammassa tahdissa. Näitä lapsia on esimerkiksi nepsy-diagnoosin omaavat lapset joita arvioidaan olevan väestössä jopa vähintään noin 10% luokkaa. Oman toiminnanohjauksen taidot ja itsesäätelyntaidot ovat niitä taitoja jotka vaativat aivoiltamme aivokuorikerroksen kehittymistä ja se kehittyykin meillä ihmisillä noin 30-vuotiaaksi asti. Nepsy-lapsilla voidaan ajatella tuon aivokuorikerroksen kypsyvän noin 30%hitaammin kuin neurotyypillisen lapsen. Tämä on hyvä pitää mielessä lapsille vaatimuksia asettaessa, ei voi vaatia jotain mihin hän ei edes rakenteellisesti ole vielä kypsä. Joka tapauksessa kesä antaa tilaa meidän viettää aikaa motivaatiomme ohjaamina. Kuka haluaa rentoutua nurmella pötköttäen, toinen tahtoo tutkia ötököitä ja joku tahtoo lukea kirjaa, toinen juoksee pallon perässä nurmikentällä ja yksi viettää päivät järvessä uiden. Siinä samalla taidot karttuvat huomaamatta, ilman pakkoa tai vaadetta.
Itse tahdon lomallani syödä jäätelöä ja uida rannalla. Mikä on sinun lempi kesäpuuhasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti