Huomaa hyvä - älä jumiudu vanhoihin ongelmiin.

Muistan edellisessä työpaikassa keskustelua heränneen usein "vanhoista hännistä". Rekrytointini osui tuolloin yrityksen kasvukauden loppuun. Pienen yrityksen toimintatapoja ei koettu enää kasvun myötä toimiviksi ja työntekijöiden toiveesta uusia toimintatapoja alettiin rakentamaan ja luomaan. Vanhat työntekijät olivat hoitaneet työtään ahkerasti ja mahdollistivat yrityksen kasvun. Yrityksen yhteisissä  kehityskeskusteluissa ajoittain käytiin lävitse toimintamalleja; pyrittiin löytämään toimivia ja karsimaan epätoimivaa. Ajoittain keskusteluun nousi epäkohdat joita oli jo edistetty, joskus kävimme keskustelua avoimesti myös siitä oliko kyseinen asia edelleen tarpeellinen kehittää vai vaan "vanha häntä" vanhasta epäkohdasta joka edelleen eli mielissä. Toisinaan nuo keskustelut herättivät huomaamaan, että edistystä tosiaan oli tapahtunut ja asia oli paremmassa kunnossa. Toisinaan taas keskustelu ja kehityskohde oli edelleen ajankohtainen. Keskustelu oli mielenkiintoista seurata ja havahduin siitä huomaamaan miten toisinaan omat mielemme jäävät kiinni vanhoihin ongelmiin ja sokeudumme edistymiselle.

Minulle sattui lähipäivinä tapahtuma, joka nosti asian muistiini. Olimme yhteisellä päivällisellä syömässä ja olin erityisen tyytyväinen päivälliseen ja siihen, että se tuntui maistuvan kaikille. Ilahtuneena totesin puolisolleni, että tämä on yksi niitä harvoja ruokia joka maistuu meille kaikille. Puolisoni oli hieman hämillään kommentistani ja ihmetteli sitä, koska hänen kokemuksensa on, että pääsääntöisesti perheessämme ruoka maistuu hyvin kaikille. Jäin miettimään avoimesti miten meillä on niin erilainen käsitys perheemme ruokailuista ja keksisinkö muita ruokia jotka maistuvat kaikille. Yllättäen mieleeni tuli muutama ruoka helpostikin ja miettiessäni muutamia päivä taaksepäin ei ruokahetket olleet isompia nurinoita menneessä aiheuttaneetkaan.

Olin yllättynyt kommentistani ja kuinka vähän totuuspohjaa sillä loppu peleissä olikaan. Muistin, että kommentti juonti juurensa noin vuoden -kahden päähän jolloin oikeasti perheessämme oli se tilanne, että ruokia miettiessä oli yleistä, että joku porukasta oli tyytymätön. Hämmästyttävää oli kuinka kauan olikaan mennyt etten ollut ymmärtänyt alkuunkaan kuinka paljon asiassa oli edistytty. Nykyvanhemmat tietävät hyvin, että hyvä kasvattaa hyvää, joten olin myös harmillisen tietoinen siitä miten palkitseva kohta tuossa olisi ollut antaa positiivista palautetta rohkeasta maistamisesta ja hyvistä ruokatavoista. Onneksi ei vieläkään ole myöhäistä sille.