Syksyn jaliskausi päätöksessä

 Viime viikonloppuja on täyttäneet aktiivisesti jalkapallopelit ja turnaukset. Mennyt n. kuusi viikkoa on sisältänyt n.3 treenit viikossa ja lisäksi joka viikonloppu joko jalkapallopelin tai turnauksen, joinakin viikkoina pelejä on ollut kaksikin kertaa. Turnauspäivät ovat aina lisäksi rankkoja ja kestävät yleensä koko päivän. Alku syksystä voi sanoa hyvällä omalla tunnolla, että se on ollut jalkapallon täyteinen. Meillä siis vanhin lapsista aloitti jalkapallon harrastamisen vuosi sitten, joten kaikki on enemmän ja vähemmän ollut uutta. Viimeiset pelit tältä kaudelta on nyt pelattu ja nyt harrastus jatkuu treenien muodossa noin 2-3 kertana viikossa.

Kyseisen lapsen kanssa oman kiinnostavan harrastuksen löytyminen kesti hetken. Koulu taipaleen alkaessa keskustelimme, että olisi hyvä jos löytyisi jokin harrastus, johon lapsi voisi sitoutua ja joka myös toisi aktiivisuutta vapaa-ajalle. Omaa mieleistä harrastusta tunnusteltiin hetken, kunnes jalkapallo alkoi tuntua lapsesta omimmilta. Asuin seudullamme harrastus vaihtoehtoja onkin onneksi runsaasti ja monessa paikkaa voi lähteä kokeilemaan tunteja muutamana kertana ennen sitoutumista. 

Ajattelen ettei harrastus ole automaattisesti lapsille pakollinen ja moni lapsi ei välttämättä edes tarvitse harrastusta. Meille tämä on ollut hyvä vaihtoehto ja mieleisellä harrastuksella on ollut huikeita vaikutuksia lapseen. Vanhempina olemme huomanneet positiivisia vaikutuksia mm itsetuntoon, omantoiminnanohjauksen parantumiseen, yleisestikin itsestä huolehtimiseen (niin terveellisyydestä kiinnostuminen, mutta myös omista asioista ja tavaroista kiinnostumiseen), sekä jaksamisen osa-alueella.

Jos kustannuksia miettii vuoden ajalta on maksut sisältäneet, seuramaksua, jäsenmaksua, joukkuemaksua, pelipassia ja vakuutusmaksua. Lisäksi peliasun hankkiminen kokonaisuudessaan on kuulunut ensimmäiseen vuoteen ja kulut vuodelta on olleet yhteensä n. 409e/vuosi ja kuukausittaiseksi maksuksi jaettuna noin 34e/kk. Vanhempien on hyvä muistaa, että Suomessa on monia mahdollisuuksia saada myös tukea lapsen harrastamiseen, jos maksut mietityttävät. Meidän seuramme ei ole alueen kalleimpia ja joukkueeseen sitoutuminen vaatii myös aikuisilta osallistumista niin treeneissä valmentamisen auttamisessa, kisojen järjestämisessä ja myymällä kioskissa leivoksia.

Juuri nyt on hyvä näin, mutta pakko myöntää, että mielessä liikkuu miten tiukkaa aikataulullisesti alkaa tehdä kahden pienemmän alkaessa aktiivisemmin harrastamaan. Mutta kuten sanottua; juuri nyt on hyvä näin.