Kesällä taisin kertoakin kirjoituksissani, että olen alkanut lisäkouluttautumaan töiden ohella. Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, että uskalsin lähteä urakkaan. Sillä vaikka vaikka matka on ollut mielenkiintoinen, niin urakalta se myös paikoin on tuntunut, kun iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen on yrittänyt pysyä hereillä ja lukea tehtäviin tarvittavaa materiaalia.
Olen opinnoissa suunnilleen puolessa välissä ja nykyinen välitehtävä koski perehtymistä NVC-prosessiin eli myötäelävän vuorovaikutuksen malliin. NVC-prosessia on hyödynnetty mm rauhanohjelmissa konfliktimaissa kuten Ruandassa tai Nigeriassa. Vuorovaikutusprosessi tähtää väkivallattamaan viestintään, jossa pyrkimyksenä ei ole osapuolten kompromissi (jossa kumpikin joustavat tarpeistaan) vaan kummankin osapuolen kuulluksi tulemiseen ja tarpeiden täyttymiseen.
Nvc-prosessissa vuorovaikutus sisältää neljä vaihetta; havainnon, tunteen, tarpeen sekä pyynnön. Kirjaa lukiessani kirjoituksen kaksi viimeistä vaihetta eli tarpeen ja pyynnön esittäminen tuntuivat minusta aluksi hyvin vierailta. Nvc:ssä on kaksi suuntaa tai puolta jotka ovat kertojan puoli ja empaattisesti kuulijan puoli. Vaikkei toinen osapuoli tietäisi Nvc-prosessia voi kuulija silti tietoisesti keskittää läsnäolonsa keskusteluun ja aistia kuulijan kertomasta noita neljää vaihetta; mitä kertoja on havainnut? mitä hän tuntee, tarvitsee tai haluaisi pyytää? Kuulija voi kysyä arvailujaan ääneen ja päästä näin kohti ymmärrystä vaikkei joka arvaus menisikään oikein.
Lyhyesti auki kirjoitettuna vaiheet:
*havainto: suora havainto tilanteesta. Ei sisällä mitään tulkintoja, syyllistämistä tai leimaamista. Yksinkertaisimmillaan vain mitä aistein on havaittu.
*tunne: mikä tunne havainnosta heräsi. Huomaa; otetaan vastuu omasta tunteesta eikä syytetä toista sen aiheuttajaksi. Mielellään tarkka tunne, mutta "tuntui hyvältä/pahalta" auttavat myös eteenpäin vaikkeivat kovin tarkkoja tunteita olekaan.
*tarve: mikä tarve on tunteen takana? Näitä voisi olla esimerkiksi tarvitsisin halauksen, tarvitsisin kunnioitusta, tarvitsisin...Tunteet heräävät täyttyneistä tai täyttymättömistä tarpeista.
*pyyntö: mitä voit sellaista voit pyytää keskustelukumppaniltasi mikä rikastuttaisi elämääsi?
Lasten kasvatuksen näkökulmasta Nvc oli mielenkiintoinen löytö ja kiinnostui erityisesti siitä, että pystyisimme kasvattamaan lapsistamme tunnetietoisia yksilöitä, jotka tunnistavat tarpeensa ja uskaltavat pyytää niitä itselleen. Myös näkökulma siitä, että haastavissakin vuorovaikutustilanteissa joita perheen arjessakin esiintyy olisi upea oppimisen paikka rakentavaan vuorovaikutukseen. Kokemusta ei aiheesta löydy, mutta voisin kuvitella, että säännöllisellä harjoittelulla tällä voisi olla positiivisia vaikutuksia esimerkiksi haastavimpiin sisarussuhteisiin. Aika näyttää kuinka käyttöön menetelmä tulee.
Niitä joita kiinnostaa lukea aiheesta enemmän suosittelen lukemaan Marshall B. Rosenbergin Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, Nonviolent communication NVC.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti