Lasten oikeuksien sopimus - 5 faktaa, tiesitkö nämä?

Marraskuu on saapunut ja sen mukana lasten oikeuksien viikko. Lastenoikeuksien päivä ja juhla viikko on henkilökohtaisesti minulle yksi tärkeimpiä viikkoja. Tänä vuonna teemaksi on valikoitunut lapsen oikeus hyvinvointiin. Teema on puhutteleva ja sen toteutuminen vaatii meiltä töitä. Lapsen oikeus on meidän aikuisten velvollisuus. Päätin tänä vuonna tutkia aihetta hieman syvällisemmin ja lukea aiheesta. Koostin tähän alle 5 faktaa aiheesta jos muitakin kiinnostaa pysähtyä aiheen äärelle. - Lapsen oikeus, on aikuisen velvollisuus. -

*Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus: jopa 196 maata on sitoutunut noudattamaan sitä.

*Suomi oli aktiivisesti mukana lapsen oikeuksien sopimuksen valmistelussa ja laadinnassa ja allekirjoitti sopimuksen yhtenä ensimmäisistä valtioista vuonna 1990.

*Lasten oikeuksien sopimus on voimassa lakina Suomessa.

*sopimus sisältää neljä yleis periaatetta jotka liittyvät syrjinnän kieltoon, lapsen edun ensisijaisuuteen, henkiin jäämisen ja kehityksen turvaamiseen sekä lapsen oikeuteen saada näkemyksensä kuulluksi

*Lapsen oikeuksien sopimuksen ovat ratifioineet Yhdysvaltoja lukuun ottamatta kaikki YK:n jäsenvaltiot.

Lisää voit lukea:

lapsenoikeudet.fi

https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/lapsen-oikeuksien-sopimus-tiivistettyna/

Syksyn pöpöt kiertää perheessä

 

Ihana viikonloppu vietetty rentoutuen.. Tai sitten ei. 

Maanantaina tuli soittoa päiväkodista keskimmäisestä lapsestani. Lapsi oli valittanut pääkipua ja istui vaan sohvalla jaksamatta osallistua leikkeihin. Muita oireita ei tuolloin ollut. Hain hänet kesken päivän kotiin lepäämään ja illalla olikin jo reippaasti kuumetta. Parissa päivässä kuume talttui ja loppu viikosta hän palasi jo hoitoon virkeän oloisena.

Päiväkodista tiedettiin kertoa, että nyt on tautia enemmänkin liikkeellä ja nimenomaan päänsäryn kanssa. Osalla tauti kuulema jää parin päivän päänsärkyyn ja osalle kehittyy kuume tauti rinnalle.

Heräsin itse lauantaina huteraan oloon ja mitatessa kuumetta huomasin syyksi yli 38asteen kuumeen. Yöllä tervehtynyt keskimmäinen tuli herättämään: päätä särkee taas. Otin hänet viereen nukkumaan ja aamulla hän heräsi hiestä märkänä ja pääkivun kanssa. Epäilen, että yöllä ollut kunnon kuume jota hikoillut sitten aamuyön aikana pois. Nyt päivällä hän on taas valitellut kovaa pääkipua jota olen lääkinnyt buranalla.

Sairastaminen on minusta todella turhauttavaa ja tylsää. Jaksamista ei ole mihinkään, toisaalta aika menee odottaessa ajan kulumista. Onneksi näin sunnuntaina itselläni kuume on laskenut vaikkakaan se ei vielä olossa näy. Kurkkua vaivaa inhottava kuristava tunne. Siihen olen käyttänyt lääkkeeksi suolavettä jolla olen kurlannut kurkkua. Se on tuonut hyvän helpotuksen kipeälle kurkulle.

Yskän helpotukseen ostin jo valmiiksi hunajaa, liman irrotukseen. Vielä ei ole ilmennyt yskää, mutta tapanani on ollut tehdä itselleni yskään hunajavettä johon olen laittanut muutamia tippoja carmolista. Ja tietenkin riittävä nesteytys on taudissa kuin taudissa ensiarvoisen tärkeää. Jostain syystä tämän noudattaminen on minulle kaikkein haastavinta.

Tylsyyden selätykseen katsoin eilen Disney plussasta uuden Elemental-elokuvan. Elokuvasta täytyy mainita, että se oli mielestäni loistavasti kirjoitettu. Elokuva sisälsi oppia tunnetaitoihin ja ymmärrystä erilaisiin temperamenteihin. Meillä nousi vanhimman lapsen kanssa tästä ainakin hyvät keskustelut. Joten iso suositus tälle elokuvalle varsinkin niille perheille joissa asuu tulisieluisempaa porukkaa :D.

Kotityöt - kaikkien vastuu

Perheissä on lukuisia tapoja jakaa tai olla jakamatta vastuuta kotitöistä. Osa antaa palkkaa ja osalla työt ovat vapaaehtoisia. Meillä olen tahtonut opettaa lapset pienestä pitäen pieniin kotitöihin, ikätaso tietenkin huomioiden. Olen tahtonut tällä opettaa vastuunottoa, kiinnittämään huomiota yhteiseen asuinympäristöön sekä ihan perusarjentaitoja. Kotitöiden lomassa lapset ovat oppineet mm. omantoiminnanohjauksen taitoja.

Olemme kokeilleet vuosien aikana lasten motivoimiseen hyvin erilaisia keinoja.. Meillä on ollut vakituiset kotityöt, vaihtelevat kotityöt, palkalliset ja palkattomat, pakotetut ja vapaaehtoiset. Erilaisten perheiden tarpeisiin sopii erilaiset mallit. Tällä hetkellä meillä on systeemi jossa on lapsille kirjattuna päivän kotityö. Kotityöt tehdään päivittäin eikä niitä ole sidottu palkkioihin. Toki ekstraa tekemällä voisi ajatella, että voisi ansaita lisätienestiä, mutta vielä lapsia ei ole houkuttanut tämä vaihtoehto. 

Kotityöt joita olemme lapsille listanneet eri päiville ovat olleet: roskien vienti (koululainen käy myös lajittelemassa lähi kierrätyspisteellä), tiskikoneen tyhjäys ja täyttö, pöydän pyyhintä, tiskaus, eteisen siivoaminen ja oman huoneen järjestely.

Työtehtävät ovat olleet pieniä ja vieneet aika vähän aikaa. Uskon, että tämä on ollut yksi syy miksi lapset ovat alkaneet sitoutua asian hoitmiseen. Vuosien harjoittelun jälkeen voin todeta, että homma on alkanut toimimaan kivasti, eikä isompia nurinoita ole enää ilmoilla. Kun tehtävälistan päivitys on seuraavan kerran ajankohtainen olen ajatellut hieman kasvattaa kotitöitä. Tällä hetkellä kotitehtävän tekoon on lapselta sujunut parista minuutista noin 10minuuttiin. Kotityölista on kirjattuna meillä  valkoiselle tussitaululle mistä voimme illoittain tarkistaa kunkin perheenjäsenen tehtävän. Ennen listan päivittämistä aion kuitenkin vielä nauttia tästä, kun jokainen hoitaa osuutensa pienen muistuttelun turvin. :) Ihana on ollut myös huomata, lasten alkaneen huolehtia tavaroistaan astetta paremmin. Kenkäeteisessä tämän on huomannut helpoiten: lapset ymmärsivät aika pian että laittaessa kengät aina hyllyyn paikalleen, siivottavaa on yksinkertaisesti vähemmän. 

Myötäelävä vuorovaikutus - oppia perheen vuorovaikutukseen?

Kesällä taisin kertoakin kirjoituksissani, että olen alkanut lisäkouluttautumaan töiden ohella. Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, että uskalsin lähteä urakkaan. Sillä vaikka vaikka matka on ollut mielenkiintoinen, niin urakalta se myös paikoin on tuntunut, kun iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen on yrittänyt pysyä hereillä ja lukea tehtäviin tarvittavaa materiaalia.

Olen opinnoissa suunnilleen puolessa välissä ja nykyinen välitehtävä koski perehtymistä NVC-prosessiin eli myötäelävän vuorovaikutuksen malliin. NVC-prosessia on hyödynnetty mm rauhanohjelmissa konfliktimaissa kuten Ruandassa tai Nigeriassa. Vuorovaikutusprosessi tähtää väkivallattamaan viestintään, jossa pyrkimyksenä ei ole osapuolten kompromissi (jossa kumpikin joustavat tarpeistaan) vaan kummankin osapuolen kuulluksi tulemiseen ja tarpeiden täyttymiseen.

Nvc-prosessissa vuorovaikutus sisältää neljä vaihetta; havainnon, tunteen, tarpeen sekä pyynnön. Kirjaa lukiessani kirjoituksen kaksi viimeistä vaihetta eli tarpeen ja pyynnön esittäminen tuntuivat minusta aluksi hyvin vierailta. Nvc:ssä on kaksi suuntaa tai puolta jotka ovat kertojan puoli ja empaattisesti kuulijan puoli. Vaikkei toinen osapuoli tietäisi Nvc-prosessia voi kuulija silti tietoisesti keskittää läsnäolonsa keskusteluun ja aistia kuulijan kertomasta noita neljää vaihetta; mitä kertoja on havainnut? mitä hän tuntee, tarvitsee tai haluaisi pyytää? Kuulija voi kysyä arvailujaan ääneen ja päästä näin kohti ymmärrystä vaikkei joka arvaus menisikään oikein.

Lyhyesti auki kirjoitettuna vaiheet:

*havainto: suora havainto tilanteesta. Ei sisällä mitään tulkintoja, syyllistämistä tai leimaamista. Yksinkertaisimmillaan vain mitä aistein on havaittu. 

*tunne: mikä tunne havainnosta heräsi. Huomaa; otetaan vastuu omasta tunteesta eikä syytetä toista sen aiheuttajaksi. Mielellään tarkka tunne, mutta "tuntui hyvältä/pahalta" auttavat myös eteenpäin vaikkeivat kovin tarkkoja tunteita olekaan.

*tarve: mikä tarve on tunteen takana? Näitä voisi olla esimerkiksi tarvitsisin halauksen, tarvitsisin kunnioitusta, tarvitsisin...Tunteet heräävät täyttyneistä tai täyttymättömistä tarpeista.

*pyyntö: mitä voit sellaista voit pyytää keskustelukumppaniltasi mikä rikastuttaisi elämääsi?

Lasten kasvatuksen näkökulmasta Nvc oli mielenkiintoinen löytö ja kiinnostui erityisesti siitä, että pystyisimme kasvattamaan lapsistamme tunnetietoisia yksilöitä, jotka tunnistavat tarpeensa ja uskaltavat pyytää niitä itselleen. Myös näkökulma siitä, että haastavissakin vuorovaikutustilanteissa joita perheen arjessakin esiintyy olisi upea oppimisen paikka rakentavaan vuorovaikutukseen. Kokemusta ei aiheesta löydy, mutta voisin kuvitella, että säännöllisellä harjoittelulla tällä voisi olla positiivisia vaikutuksia esimerkiksi haastavimpiin sisarussuhteisiin. Aika näyttää kuinka käyttöön menetelmä tulee.

Niitä joita kiinnostaa lukea aiheesta enemmän suosittelen lukemaan Marshall B. Rosenbergin Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, Nonviolent communication NVC.

 

Kirppistely ja tavaran määrän vähennys - huomaako kukaan muutosta?

 

Taas yksi kausi pidetty kirpparipöytää. Olen arvioinut ett viime parin vuoden aikana tavara määrä tässä talossa on vähentynyt ainakin noin 400 tavaran verran. Olen järkyttynyt, että vaikka määrä kuulostaa isolta se ei näy juuri missään.

Alunperin aloin karsimaan tavaroita, kun havahduin ettei meille enempää tavaraa yksinkertaisesti mahdu. Lisäksi liian täysistä kaapeista oli mahdotonta löytää mitään tehokkaasti. Pian huomasin, että olin lahjoittanut tavaraa merkittävästi enkä ollut kaivannut mitään niistä takaisin. Päinvastoin tavarasta eroon pääseminen ja se, että kaappeihin tuli hieman tilaa tuntui erittäin vapauttavalta. Tästä innostuneena aloin karsia tavaraa enemmän. 

Toiveenani olisi joskus hyvin organisoidut kaapit jossa kaikella olisi oma paikkansa. Uskon ja toivon, että kodin huolto olisi tällöin helpompaa. Tiedän myös, että hyvin järjestellyssä kodissa on levollisempi mieli. 

Olen harkinnut voisinko tulevaisuudessa hyödyntää kaappien järjestelyssä esimerkiksi ammattijärjestäjän palveluita. Uskoisin, että heiltä voisi saada hyviä vinkkejä kodin toimivuuteen. Jos näiden palveluiden käytöstä on jollakulla kokemuksia niin mielelläni kuulisin? Minulla ei ole tuttavapiirissä ketään jolla olisi asiasta kokemusta.

Lapsen pelko

 

Meillä sattui viime viikonloppuna ikävä tilanne. Keskimmäinen lapsista vietti aikaa isomman sisaruksen kanssa ja he tulivat katsoneeksi YouTube shortseja. Videoista sattui tulemaan ahdistava videon pätkä jossa kuvattiin pimeään käytävää jossa kameraa lähestyi pelottava tumma ihmishahmo tekosilmillä. Lapsi kertoi videon pelottaneen häntä ja ymmärrän miksi, koska itseänikin video ahdisti.

Pelon merkitys meillä ihmisillä liittyy vahvasti eloon jäämiseen. Pelko saa meidät vetäytymään suojaan ja pois päin uhkaavista tilanteista. Aivojen havaitessa uhkaa, aistit terävöityvät ja pyrkivät havaitsemaan tarkasti ympäristöstä mahdollisia uhkia.

Video teki tehtävänsä ja lapsi oli illan todella säikky. Kehon virittyneisyys oli helposti havaittavaa stressaantuneesta lapsesta, joka kulki aikuisten kannoilla eikä uskaltanut mennä yksin pimeisiin huoneisiin. Hammaspesun aikaan uhkasignaaliksi riitti koiran nuuhkimisen äänet kun se haisteli mattoa.

Virittyneelle mielelle paras lääke on turva. Lasta jännitti painajaiset joten annoin hänelle "painajaislääkettä" (vettä, parilla tipalla vaniljasiirappia). Yöllä lapsi tahtoi tulla viereen nukkumaan hetkeksi herätessään. Valoja pidettiin myös päällä pimeissä huoneissa. Keskustelua, syliä ja läheisyyttä.  Lisäksi käsittelimme pelon tunnetta Fanni ja liian pelottava yö-kirjan avulla. Kirja ohjasi lapsia etsimään omaa rohkeuden houkutintaan ja lievittämään pelkoa ajatusten voimalla. Pikku hiljaa muutamien päivien aikana pelko on alkanut  onneksi lievittyä. Toivottavasti pienimmän yö hulinat, joista kirjoitin aiemmin, asettuisivat myös pian. 

Ensimmäinen kuukausi uudessa päiväkodissa ja sen vaikutus yöuniin

 

Ensimmäinen kuukausi uudessa päiväkodissa takana. Aiemmin pienimmäiset olivat hoidossa paikassa jossa ryhmät olivat käytännössä samoissa tiloissa viettämässä päivää, isot ja pienet sekaisin. Nyt uudessa päiväkodissa jaot on ollut selkeämmät ja pienempi ja keskimmäinen viettävät aikaa selkeästi eripuolilla taloa.

Alku on mennyt mukavasti ja lapset on tuntunut viihtyvän uudessa paikassa. Hoitajat ovat olleet mukavia ja lapset on rennon oloisia heidän kanssaan.

Olen huomannut kuitenkin, että taaperon uniin päiväkodin aloitus on vaikuttanut. Touhukkaat päivät on sisältänyt paljon prosessoitavaa ja useana yönä taapero on puhunut/kinastellut tai huutanut unissaan. Moni uni on päätynyt itkuun ja lapsi on selkeästi ollut hämmentynyt vahvoista unista joiden kesken herää. Välillä kiukku on ollut isoakin.. Yöt ovat olleet siis todella levottomia ja huomaan sen myös omassa jaksamisessani.

Olemme pyrkineet rauhoittamaan iltoja ja viettämään paljon syliaikaa. Toivottavasti pian tilanne alkaa rauhoittumaan ja kaikki pääsevät nukkumaan rauhassa. 

Onko muilla näkynyt päiväkodin aloitus näin ja milloin tilanne on alkanut rauhoittumaan?