Pitsiä terassille

Asumme kodissa jossa meillä on lasiterassi. Terassi on paahteinen ja olen miettinyt kuinka saada sinne sijoitettua varjoa ja jonkinlaista hyönteisverkkoa ikkunoihin, jotta tuulettaminen olisi vaivattomampaa. Pari vuotta sitten sain idean, jota lähdin toteuttamaan. Löysin marketista muovista pitsipöytäliinaa jota sain leikattua ikkunan kokoisen palan ja kiinnitettyä tarralla ikkunan karmeihin. Toteutus oli kaunis, mutta valitettavasti muovinen pitsiliina painoi liikaa ja viritykset valahtivat nopeasti alas ikkunoista. Ennen kuin kerkesin vahinkoa huomaamaan silloinen koiranpentumme oli kerennyt mennä leikkimään näiden liinojen kanssa. Huomatessani vahingon minua odottivat repaleiset pitsiliinat lattialla. Yritin etsiä vastaavia liinoja mutta niiden myynti oli keritty lopettaa. Tänä kesänä ajattelin uusia kokeilun kangaspitsin turvin.

Kävimme lauantaina pienimmän kanssa kangaskaupassa ja löysimme ihastuttavan vanhan roosan väristä pitsiä. En ole vielä löytänyt tarpeeksi rauhallista hetkeä, jotta olisin kerennyt rauhassa lähteä toteuttamaan ideaa, mutta toivottavasti lähipäivinä projekti valmistuisi.

Pitsi ikkunoissa on kauniin näköinen, mutta todennäköisesti ei tietenkään tule pitämään kaikkia ötököitä loitolla. Uskoisin kuitenkin, että suurimmat pörriäiset pysyisivät loitolla näiden turvin, ainakin suurimmaksi osaksi. 
 

Vireystila - mikä se on ja kuinka säädellä sitä

Eilisessä kirjoituksessani ideoin, että voisin kirjoittaa joku kerta asiaa vireystilasta. Vireystila on mielestäni yksi mielenkiintoisimmista asioista miettiessä ihmisen toimintaa. Tässä kirjoituksessani avaan käsitettä vireystila, sen tunnistamista ja sen säätelyä.

Kaikki lähtee aivoista

Vireystilaa ymmärtääkseen on aluksi miettiä ihmisen aivoja. Vireystilaa pohtiaksemme on hyvä tunnistaa yksinkertaistetusti aivojen kolme aluetta: aivorunko, limbinen alue, sekä aivokuori kerros. Aivorunko on syvin aivoalueemme, joka vastaa kehon toiminnoistamme kuten nälästä ja levontarpeesta. Aivorungon päällä on limbinen järjestelmä jota kutsutaan joskus myös nisäkäsaivoiksi. Limbinen järjestelmä vastaa mm. tunnereaktioistamme, uhkan havaitsemisesta sekä motivaatiosta. Näiden kahden kerroksen päälle alkaa kehittyä hitaasti, mutta varmasti noin 2vuotiaasta alkaen aivokuorikerros. Aivokuori kerros vastaa kognitiivisista taidoistamme (mm. muistaminen, päättely, ajattelu jne) sekä toiminnanohjauksestamme. Aivokuorikerros kehittyy keskimäärin noin 30vuotiaaksi asti ihmisillä. 

Kaikkien kolmen kerroksen ollessa aktivoituneena voimme kuvitella esimerkiksi tilannetta jossa aikuinen on töissä ja huomaa nälän tunteen (aivorungon lähettämä viesti). Kyseinen henkilö tuntee olonsa epämukavaksi ja haluaisi lähteä lounaalle (limbisen järjestelmän viesti). Kyseinen henkilö kuvitteellisesti ajattelee kuitenkin, että meneillään oleva työtehtävä on hetken päästä valmis ja kykenee suunnittelemaan toimintansa niin, että hoitaa työtehtävänsä ripeästi loppuun ja jättää hetkeksi nälän tunteen huomioimatta. Kun työtehtävä on parin minuutin päästä valmis hän lähtee lounaalle (aivokuorros).

Lähes samaisen tilanteen voisi kuvitella lapselle: mitä pienempi lapsi sen nopeammin hän olettaa tarpeensa täyttyvän (aivokuorikerroksen kehittymättömyys syynä. Hyvä tiedostaa, että nepsylapsilla aivokuorikerros kehittyy noin 30%hitaammin). Okei, otetaan esimerkkinä vaikka vuoden ikäinen taapero, hän kuvitteellisesti leikkii keittiön lattialla leluillaan ja äiti on lämmittämässä ruokaa. Nälän havaitessaan lapsi itkee ja kiukuttelee välittömästi kunnes saa ruokaa. Kolmi-vuotias alkaa myös kiukutella nälän havaitessaan mutta todennäköisesti hoitaja osaa sanoittaa lapselle nälän tunnetta ja kertoa, että ruoka valmistuu hetkessä. Todennäköisesti tämä helpottaa jo tilannetta hieman. Jos mietimme ykkösluokkalaista lasta, juuri ennen koulu lounasta hänen saattaa olla vaikeampi keskittyä tehtäviin, mutta todennäköisesti hän pystyy ilman suurempaa hälinää odottamaan ruoka-aikaan saakka. Koululaisiin liittyvänä tahdonkin tässä kohtaa sanoa, että aivokuori kerros syö energiaa eniten ja energian väheneminen näkyy vireystilanlaskuna ensin limbiselle järjestelmälle ja siitä pikku hiljaa (jos energian tarvetta ei korjata) niin aivorungon alueelle.

Vireystila ja sen tunnistaminen 

Vireystilanharjoitteluun on erilaisia tapoja ja menetelmiä. Itse olen lasten kanssa hyödyntänyt väriympyrää jossa väreinä on ollut vihreä, keltainen, punainen, musta ja harmaa. 

Vihreä kuvastaa vireystilaa jossa lapsen on helppo keskittyä ja kuunnella. Aivokuorikerros on mukana toiminnassa. Tässä vireystilassa on hyvä opiskella.

Keltainen alkaa vireystila nousta ja lapsessa alkaa näkymään "varomerkkejä". Lapsi on levoton, lapsi huomioi ympäristöään aktiivisemmin. Lapsen "kuuntelu" saattaa alkaa kärsiä ja aikuinen joutuu ehkä toistamaan ohjeita useammin. Lapsen toiminta on nopea tempoisempaa. Vireystilan nousu on toimivaa esimerkiksi liikuntatunnin aikana. Aivokuorikerros alkaa vaimentua.

Punaisen värin kohdalla vireystila on ylivireä. Toiminta näyttäytyy samanlaiselta kuin keltaisella tosin aivokuorikerros edelleen vaimentuu, sen vuoksi kuunteleminen on vielä hankalampaa, muisti ja suunnittelu vaikeaa.

Musta kuvastaa taistele ja pakene ja jähmety tilaa. Aivokuorikerros ei ole käytössä. Lapsi voi käyttäytyä esimerkiksi aggressiivisesti. Lapsi ei kykene ottamaan sanallista ohjauta vastaan, aikuisen kysymykset tai rauhoitu käskyt eivät toimi.

Harmaa kuvastaa alivireistä tilaa. Enää aivorungon alue on käytössä ja lapsi on väsynyt. Alivireinen tila iltaisin ok, lapsi rauhoittuu ja nukahtaa helposti. Alivireisyys esimerkiksi koulu tunnilla voi olla lapsen kokeman uhkan tuomaa alivireisyyttä. Uhka voi olla esimerkiksi jos tehtävät ovat liian vaikeita tai lapseen kohdistuu kiusaamista. Myös nälkä voi johtaa alivireisyyteen.

Lapsen liikkuminen eri vireystiloissa kehittää hermostoa.

Kuinka säädellä vireystilaa?

Vireystilan säätelyyn on useita keinoja ja yksilön täytyy löytää itselleen sopivat tavat. Riittävä ravinto ja uni ovat kuitenkin kaiken a ja o, jota ei voi ohittaa. Kuvaan tässä muutamia keinoja vireystilan säätelyyn..

Hengitys on nopein tapa vaikuttaa hermostoomme. Pitkät ulospuhallukset rentouttavat kehoa ja kertovat ettei hätää ja laskevat vireystilaa. Nopeat ulospuhallukset taas nostavat vireystilaa. Lapset ovat yleensä hyvin toiminnallisia ja kaikki eivät motivoidu hengitysharjoituksiin. Ennen kaikkea keino kuin keino pitäisi olla hyvin harjoiteltu arjessa säännöllisesti ja niitä on vaikea alkaa harjoittelemaan kesken tunnekuohun. Toiminnallisten ja touhukkaiden pikkuisten kanssa esimerkiksi saippuakuplien puhaltelu on pitkiä puhalluksia vaativaa toimintaa joka voi ohjata myös keskittymistä mukavaan toimintaan ja rauhoittaa hetkeä.

Jos lapsi on jo päässyt mustaan vireystilaan taistele/pakene jähmety tilaan on tilanteen ratkaisemiseksi lisättävä turvaa riittävästi. Se mikä juuri tälle lapselle on turvaa on tutkimisen arvoinen asia. Joku meistä haluaa rauhaa ja toiselle se on kosketusta. Toiselle se on hiljaa sohvalla istumista vierekkäin ilman puhetta. Koska aivokuori kerros ei käytössä tällöin ei kannata puhua ja jos puhuu niin mahdollisimman lyhyitä sanoja. Tilanteen selvittely ja mahdolliset anteeksipyynnöt kannattaa jättää suosiolla rauhallisempaan hetkeen.

Jos aihe kiinnostaa tarkemmin voisin suositella kirjavinkkinä esimerkiksi:

Anne-Mari Jääskisen Mitä sä rageet. Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen -kirjaa tai 

aiemmin mainitsemaani kirjaa Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Myös netistä löytyy tietoa aiheesta esimerkiksi täältä: https://www.nyyti.fi/hankkeet/takaisin-opintoihin-hanke-2019-2021/opintoihin-palaajan-paketti/vireystilan-ja-tunteiden-saately/ 

Touhukas päivä liikennepuistossa ja vireystilan nousua

 Tänään päätimme lähteä viettämään päivää liikennepuistoon. Päivä oli aurinkoinen, mutta ei liian kuuma  eli juuri täydellinen sää puistoiluun. Puistoissa sujui mukavasti ja vaikka meillä oli kavereita mukana meno pysyi maltillisena. Puistossa oli mukava opetella yhteisesti liikennesääntöjä ja siinä sivussa pysähtymisen taitoa ja hidastamista.

Ulkoilun jälkeen alkoi vatsamme kurnia siinä määrin, että päädyimme hakeutumaan pikaisesti ruuan ääreen Mcdonaldsiin. Ajattelin ruuan antavan mukavaa lisävirtaa lapsille, jotta he jaksaisivat pikaisen kauppakierroksen ennen kotiutumista. Ravintolassa oli muutama muukin hakemassa kesäevästä ja hälyä oli kiitettävästi ruokailun aikana. Saapuessamme kauppaan huomasin lapsissa väsymystä ja selkeitä kärttyisyyden merkkejä. Kaikkien vireystila alkoi nousta. Onneksi kauppalista oli lyhyt joten pikaisesti ostokset kassiin ja kotiin. Pienimmäinen nukahti matkalla kotiin ja sain hänet siirrettyä nukkuvana autosta sänkyyn. Isoin sanoitti haluaan rauhoittua ja myös keskimmäinen oli tyytyväinen iltapäivän rauhoittumishetkeen. Jälkikäteen mietin, että ostosreissu ja paikan päällä ravintolassa syönti olivat pitkän ulkoilun jälkeen liikaa ja viisainta olisi ollut ottaa eväät kantoon ja syödä noutoruuat esimerkiksi rauhallisessa kotiympäristössä. Sinänsä asiasta ei ollut tänään haittaa, sillä päivälle ei oltu suunniteltu muuta ohjelmaa joten illan leppoisammat touhut tekivät kaikille hyvää ja tasoittivat oloa. Arkena asiaa olisi saattanut olla vaikeampi järjestää.

Lasten vireystilaan ja sen säätelyyn liittyvät asiat ovat itsestäni erityisen mielenkiintoisia ja voisinkin niistä kirjoittaa lähiaikoina lisää.

Edellisestä projektista jäänyt isohko kasa singeliä ylitse. Tälle pitäisi keksiä jotain järkevää käyttöä.

Ihanat pionit kukassa. Kesän lempikukkiani.

Keinuminen on huippua.

Sade päivän puuhailua

 Tänään sateli pitkin päivää, joten puuhailimme lasten kanssa ihan kotosalla. Koululainen on alkanut innostumaan Harry Potterista, joten sisäleikkien lisäksi katselimme hänen kanssaan Harry Potter ja Viisasten kivi-elokuvan. 

Olemme koululaisen kanssa jo hetken etsineet sopivaa kirjasarjaa hänelle luettavaksi. Olen toivonut, että löytyisi joku pidempi sarja joka "imaisisi" mukaansa ja kannustaisi lukemaan. Siksi olen mielissäni, että sopiva kirjasarja alkaisi ilmeisesti viimein löytyä. Isämies kirjat ovat myös olleet mieluisia, mutta niitä ei ole vielä paljon julkaistu, joten niistä ei riitä luettavaa kovin pitkäksi aikaa.

Elokuva tuokion jälkeen päätimme lähteä ulkoilemaan, kun sateesta oli tauko. Minulla oli toiveissa, että olisimme päässeet nousemaan läheiselle pururadalle nauttimaan luonnosta, mutta puolessa välissä matkaa isompi sadekuuro yllätti ja kasteli meidät kunnolla. Metsäretki sai jäädä näin ollen toiseen kertaan.

Lenkin aikana muuten keskimmäinen bongasi sienen puistossa. En sieniä tunne kovin hyvin, mutta mietimme onko tämä yksilö jotenkin aikaisessa liikenteessä, kun on vasta heinäkuu?

Lenkin jälkeen kerkesin vielä siivoilla ennen iltatoimia. Vaikken erityisesti siivoamisestä pidä, tykkään järjestyksen tuomasta tunteesta. Lelujen keräys koreihin tuntuu seesteyttävän niin näkökenttää kuin päänsisäistä stressiäkin. Aloin suunnitella myös tavaroiden karsimista. Elokuulle olen varannut kirpputori pöydän, joten sitä ajatellen on hyvä jo alkaa keräämään pois lähteviä tavaroita. Tulevaisuudessa joskus minulla olisi toiveena suunnitella sisustusta mahdollisimman aistiesteettömäksi. Olisi ihana lähteä tutkimaan mahdollisimman pehmeää sisustusta aistien kannalta.

Futista ja limettipiirakkaa

 Perheeseemme osui tänään pieni juhlapäivä ja sen kunniaksi päätimme keskimmäisen lapsen kanssa leipoa jotain. Päiväsankarin toiveen mukaisesti leivokseksi valikoitui limettipiirakka tai toisille tutumpi key lime pie. En ollut aiemmin leivosta tehnyt ja se yllätti minut helppoudellaan ja nopeudellaan. Maku oli myös kohdillaan joten tätä tulee varmasti leivottua useamminkin. Pisin vaihe oli kakun jäähdyttely jääkaapissa vähintään 3 tunnin ajan, mutta sopivasti iltaan osuneet futistreenit hoitivat ajan kulun kakun hyytymisen ajaksi.

Muistin tänään, että koulutukseeni kuuluva välitehtävä on jäänyt vähän vaiheeseen ja minulla on edelleen lukematta siihen sisältyvä kirja. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin on muuten mielenkiintoinen teos kaikille joita kiinnostaa lasten vireystilan säätely ja oppimisen tukeminen. Osaltaan siksi kirja olikin jäänyt kesken, sillä kirja sisältää niin paljon omaksuttavaa tietoa, että kirjaa ei tee mieli ahmia vaan rauhallisesti lukea ja omaksua tietoa pienissä annoksissa. 

Kirja kuvaa lapsen etsivää käyttäytymistä pohjana elinikäiselle oppimisille. Sen aktivoituminen vapauttaa aivoissa dopamiinia ja aiheuttaa lapsessa voimakasta tyydytystä, joka taas saa lapsen toistamaan käytöstään. Parhaimmillaan etsivä käyttäytyminen näyttäytyy lapsessa uteliaana tutkimisena ja sen karsiutuessa pois voi korvautua lapsen itseään toistavalla käytöksellä. Lapsen etsivää käytöstä voivat vanhemmat tietenkin rohkaista ja tarjota turvallista ympäristöä jossa lapsi voi toteuttaa tätä käytöstä. Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää! Mitä itse kirjaan tulee taidan ottaa itselleni päiväkohtaisen haasteen, jotta saan luettua kirjan tehokkaasti päätökseen ennen ajan loppumista. 

Kesäloma alkaa...

 Kylläpäs on vierähtänyt hävettävän pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Rehellisesti olin jo hetken täysin unohtanut koko blogin, kunnes taas muistin tämän. Lapsi-arki on vienyt mennessään pienimmän kasvaessa ja vauhti on jo välillä aika kovakin. Viime syksynä palasin työelämään ja aloitin uudessa työssä. Vuosi on ollut uuden opettelua monessa suhteessa. Uusi työ, uudenlainen arki, lisäksi aloitin alkuvuodesta kouluttautumaan lisää ja on täytynyt palautella uudestaan mieleen opiskelutaitojakin. Nyt minulla alkoi kesäloma joka on kyllä enemmän kuin tervetullut.

Työskentelen lasten ja perheiden kanssa. Viimeisinä viikkoina töissä, ennen kesälomaa, tunsin asiakkaita hyvästellessä jonkinlaista haikeutta ja odotustakin sisälläni. Tunne kumpusi siitä ajatuksesta, että tiedän, että kohtaan asiakkaani vielä syksyllä, mutta aiemmilta vuosilta myös tiedän miten paljon lapset kasvavat kesänaikana ja tiedän, että vaikka vielä kohtaan heidät, he ovat hämmästyttävän kasvaneita kesän jäljiltä. 

Monesti tapaankin vitsailla, että aurinko kasvattaa lapsia. Todellisuudessa uskon, että loma, rento perheen kanssa vietetty aika ja vaatimusten laskeminen on se joka tekee hyvää ja todentotta kasvattaa lapsia siinä samalla. Kesä löysempine aikatauluineen vapauttaa meille aikaa ja tilaa jolloin saa tehdä asiat pikkuisen hitaammin ja rennommin rantein. Löysempi aikataulu antaa armoa niillekin lapsille joilla esimerkiksi omantoiminnanohjauksen taidot kehittyvät pikkuisen hitaammassa tahdissa. Näitä lapsia on esimerkiksi nepsy-diagnoosin omaavat lapset joita arvioidaan olevan väestössä jopa vähintään noin 10% luokkaa. Oman toiminnanohjauksen taidot ja itsesäätelyntaidot ovat niitä taitoja jotka vaativat aivoiltamme aivokuorikerroksen kehittymistä ja se kehittyykin meillä ihmisillä noin 30-vuotiaaksi asti. Nepsy-lapsilla voidaan ajatella tuon aivokuorikerroksen kypsyvän noin 30%hitaammin kuin neurotyypillisen lapsen. Tämä on hyvä pitää mielessä lapsille vaatimuksia asettaessa, ei voi vaatia jotain mihin hän ei edes rakenteellisesti ole vielä kypsä. Joka tapauksessa kesä antaa tilaa meidän viettää aikaa motivaatiomme ohjaamina. Kuka haluaa rentoutua nurmella pötköttäen, toinen tahtoo tutkia ötököitä ja joku tahtoo lukea kirjaa, toinen juoksee pallon perässä nurmikentällä ja yksi viettää päivät järvessä uiden. Siinä samalla taidot karttuvat huomaamatta, ilman pakkoa tai vaadetta.

Itse tahdon lomallani syödä jäätelöä ja uida rannalla. Mikä on sinun lempi kesäpuuhasi?

Työskentely etenee -motivointi

 Lapset ovat jatkaneet äitienpäivä-askartelun kimpussa. Työskentely on siinä vaiheessa, että laudat on sahattu, hahmo piirretty lautaan kaavan avulla ja maalattu sitten maaleilla. Tämän jälkeen olen merkinnyt ääriviivaan pistekohdat joihin voisi laittaa naulan ja nyt lapset ovatkin tuossa naulaus vaiheessa. Lapset suhtautuivat naulaukseen vaihtelevasti: toiselle työskentely oli helpompaa kuin toiselle ja oli helppo huomata kumpi edistyi työssään nopeammin. Tarkoitan nyt sitä, että lapsista se jolle työskentely vasaran kanssa osoittautui helpommaksi, tottakai työskenteli nopeammin, mutta on myös halunnut edistää työtään aktiivisemmin. Luonnollisesti... Toista lasta olenkin hieman joutunut houkuttelemaan työn pariin.

Nyt tässä vaiheessa huomaan, että olisin voinut porrastaa työtä helpommaksi säätämällä naulojen väliä isommaksi. Tällöin naulattavaa ei olisi ollut ihan niin paljon, työskentely itsessään olisi motivoinut enemmän, kun lapsikin olisi huomannut nopean edistymisen ja hän olisi kokenut onnistumisen ja pärjäämisen tunnetta työskentelyn edetessä. Oikein suhteutetuilla tehtävillä, joista lapsi voi onnistua itsenäisesti on positiivinen vaikutus itsetuntoonkin. Kukapa meistä ei haluaisi tuntea osaavansa ja kykenevänsä? Koska kumpikin lapsista tekee 2 taulua-eli yhden kummallekin isovanhemmalle, aion säätää toisesta taulusta naulojen väliä isommaksi, jotta naulattavaa ei tulisi niin paljon.

Toiminnan porrastamista voi soveltaa mihin vain toimintaan jota lapsi harjoittelee. Lyhyesti sanottuna tarkoituksena on sovittaa harjoiteltava asia lapsen taitotasoon niin, että toiminta tarjoaisi sopivasti haastetta, mutta myös onnistumisen kokemuksen. Näitä aikuiset monesti tekevät luontaisesti sen suuremmin ajattelemattakin. Hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi vetoketjun alkuun laittaminen, jotta lapsi voisi harjoitella tämän jälkeen itse vetoketjun ylös vetämistä. Lapsi ei turhaudu heti toiminnan alussa vaan hän saa tarvittavan avun. Myöhemmin taitojen karttuessa ja lapsen omaksuttua kokemuksen "minä osaan vetää vetoketjun" hän luottaa itseensä jo sen verran, että on pienempi kynnys harjoitella myös vetoketjun alkuun laittokin.