Huomaa hyvä - älä jumiudu vanhoihin ongelmiin.

Muistan edellisessä työpaikassa keskustelua heränneen usein "vanhoista hännistä". Rekrytointini osui tuolloin yrityksen kasvukauden loppuun. Pienen yrityksen toimintatapoja ei koettu enää kasvun myötä toimiviksi ja työntekijöiden toiveesta uusia toimintatapoja alettiin rakentamaan ja luomaan. Vanhat työntekijät olivat hoitaneet työtään ahkerasti ja mahdollistivat yrityksen kasvun. Yrityksen yhteisissä  kehityskeskusteluissa ajoittain käytiin lävitse toimintamalleja; pyrittiin löytämään toimivia ja karsimaan epätoimivaa. Ajoittain keskusteluun nousi epäkohdat joita oli jo edistetty, joskus kävimme keskustelua avoimesti myös siitä oliko kyseinen asia edelleen tarpeellinen kehittää vai vaan "vanha häntä" vanhasta epäkohdasta joka edelleen eli mielissä. Toisinaan nuo keskustelut herättivät huomaamaan, että edistystä tosiaan oli tapahtunut ja asia oli paremmassa kunnossa. Toisinaan taas keskustelu ja kehityskohde oli edelleen ajankohtainen. Keskustelu oli mielenkiintoista seurata ja havahduin siitä huomaamaan miten toisinaan omat mielemme jäävät kiinni vanhoihin ongelmiin ja sokeudumme edistymiselle.

Minulle sattui lähipäivinä tapahtuma, joka nosti asian muistiini. Olimme yhteisellä päivällisellä syömässä ja olin erityisen tyytyväinen päivälliseen ja siihen, että se tuntui maistuvan kaikille. Ilahtuneena totesin puolisolleni, että tämä on yksi niitä harvoja ruokia joka maistuu meille kaikille. Puolisoni oli hieman hämillään kommentistani ja ihmetteli sitä, koska hänen kokemuksensa on, että pääsääntöisesti perheessämme ruoka maistuu hyvin kaikille. Jäin miettimään avoimesti miten meillä on niin erilainen käsitys perheemme ruokailuista ja keksisinkö muita ruokia jotka maistuvat kaikille. Yllättäen mieleeni tuli muutama ruoka helpostikin ja miettiessäni muutamia päivä taaksepäin ei ruokahetket olleet isompia nurinoita menneessä aiheuttaneetkaan.

Olin yllättynyt kommentistani ja kuinka vähän totuuspohjaa sillä loppu peleissä olikaan. Muistin, että kommentti juonti juurensa noin vuoden -kahden päähän jolloin oikeasti perheessämme oli se tilanne, että ruokia miettiessä oli yleistä, että joku porukasta oli tyytymätön. Hämmästyttävää oli kuinka kauan olikaan mennyt etten ollut ymmärtänyt alkuunkaan kuinka paljon asiassa oli edistytty. Nykyvanhemmat tietävät hyvin, että hyvä kasvattaa hyvää, joten olin myös harmillisen tietoinen siitä miten palkitseva kohta tuossa olisi ollut antaa positiivista palautetta rohkeasta maistamisesta ja hyvistä ruokatavoista. Onneksi ei vieläkään ole myöhäistä sille. 
 

Syksyn jaliskausi päätöksessä

 Viime viikonloppuja on täyttäneet aktiivisesti jalkapallopelit ja turnaukset. Mennyt n. kuusi viikkoa on sisältänyt n.3 treenit viikossa ja lisäksi joka viikonloppu joko jalkapallopelin tai turnauksen, joinakin viikkoina pelejä on ollut kaksikin kertaa. Turnauspäivät ovat aina lisäksi rankkoja ja kestävät yleensä koko päivän. Alku syksystä voi sanoa hyvällä omalla tunnolla, että se on ollut jalkapallon täyteinen. Meillä siis vanhin lapsista aloitti jalkapallon harrastamisen vuosi sitten, joten kaikki on enemmän ja vähemmän ollut uutta. Viimeiset pelit tältä kaudelta on nyt pelattu ja nyt harrastus jatkuu treenien muodossa noin 2-3 kertana viikossa.

Kyseisen lapsen kanssa oman kiinnostavan harrastuksen löytyminen kesti hetken. Koulu taipaleen alkaessa keskustelimme, että olisi hyvä jos löytyisi jokin harrastus, johon lapsi voisi sitoutua ja joka myös toisi aktiivisuutta vapaa-ajalle. Omaa mieleistä harrastusta tunnusteltiin hetken, kunnes jalkapallo alkoi tuntua lapsesta omimmilta. Asuin seudullamme harrastus vaihtoehtoja onkin onneksi runsaasti ja monessa paikkaa voi lähteä kokeilemaan tunteja muutamana kertana ennen sitoutumista. 

Ajattelen ettei harrastus ole automaattisesti lapsille pakollinen ja moni lapsi ei välttämättä edes tarvitse harrastusta. Meille tämä on ollut hyvä vaihtoehto ja mieleisellä harrastuksella on ollut huikeita vaikutuksia lapseen. Vanhempina olemme huomanneet positiivisia vaikutuksia mm itsetuntoon, omantoiminnanohjauksen parantumiseen, yleisestikin itsestä huolehtimiseen (niin terveellisyydestä kiinnostuminen, mutta myös omista asioista ja tavaroista kiinnostumiseen), sekä jaksamisen osa-alueella.

Jos kustannuksia miettii vuoden ajalta on maksut sisältäneet, seuramaksua, jäsenmaksua, joukkuemaksua, pelipassia ja vakuutusmaksua. Lisäksi peliasun hankkiminen kokonaisuudessaan on kuulunut ensimmäiseen vuoteen ja kulut vuodelta on olleet yhteensä n. 409e/vuosi ja kuukausittaiseksi maksuksi jaettuna noin 34e/kk. Vanhempien on hyvä muistaa, että Suomessa on monia mahdollisuuksia saada myös tukea lapsen harrastamiseen, jos maksut mietityttävät. Meidän seuramme ei ole alueen kalleimpia ja joukkueeseen sitoutuminen vaatii myös aikuisilta osallistumista niin treeneissä valmentamisen auttamisessa, kisojen järjestämisessä ja myymällä kioskissa leivoksia.

Juuri nyt on hyvä näin, mutta pakko myöntää, että mielessä liikkuu miten tiukkaa aikataulullisesti alkaa tehdä kahden pienemmän alkaessa aktiivisemmin harrastamaan. Mutta kuten sanottua; juuri nyt on hyvä näin.

Äitiys ja ristiriitaiset tunteet

 Elokuu ja työn aloitus on vienyt voimia rankasti ja onkin hetki vierähtänyt, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Väsyneenä ajatus ei ole riittänyt ja vaikka halua on ollut kirjoittaa, niin iltaisin lasten nukkumaan mentyä, on tuntunut kuin ei olisi enää mitään ajatuksia päässä.

Tällä viikolla minua on pohdituttanut myös omat ristiriitaiset tunteeni. Vanhin lapsistani on kertonut päiviensä aikana kohdanneen todella ikäviä tilanteita jotka ymmärrettävästi herättäneet hänessä ja hänen kavereissaan huolta. Huolen aiheena on ollut toisen lapsen käytös joka kuulostanut myös minusta huolestuttavalta. Äitinä tämä herätti minussa huolen lisäksi pelkoa. Tilanteet joita lapseni oli päässyt todistamaan olivat sellaisia joita en haluaisi lapseni tietenkään näkevän eikä myöskään osuvan hänen kohdalleen muutenkaan. Minussa heräsi suojelun halua ja myös puhdasta ihmetystä toisen lapsen käytöstä kohtaan.

Keskustelimme tilanteista lapseni kanssa, jonka jälkeen jäin vielä itsekseni pohtimaan tilannetta. Olen tottunut istumaan tilanteessa toisella puolella pöytää ja keskustelemassa juuri niiden hankalasti käyttäytyvien lasten kanssa ja miettimässä heidän kanssa heidän toimintaansa, sen syitä, ajatuksia, tunteita ja tarpeita. Jokainen lapsi jota työssäni olen kohdannut on ollut oma valloittava yksilönsä joilla on ollut tarve olla yhteydessä oman ikäisiinsä kavereihin.

Jatkoimme lapsen kanssa keskustelua myöhemmin vielä uudestaan ja kysyin häneltä hänen ajatuksiaan mitä tämä lapsi ehkä tahtoisi ja tarvitsisi päivisin. Lapseni tunnisti todella helposti, että toinen lapsi on uusi heidän yhteisössään ja on sanoittanut haluavansa kaverin. Lapseni myös tunnisti ongelman, että toisen lapsen käytös herättää nyt kaveripiirissä pelkoa ja tarvetta ottaa etäisyyttä. Lapseni myös osasi hienosti miettiä, että myös uutta kaveria uusi ympäristö voi jännittää ja pelottaa minkä takia hänen käytöksensä saattaa olla hankalaa. Lapseni päätti itse, että aikoo seuraavana päivänä yrittää pyytää kaveria leikkimään kanssaan. Tunsin toisaalta ylpeyttä lastani kohtaan hänen ajatuksistaan, mutta pakko myöntää että minua myös huolestutti tilanne koska aiemmat tapahtumat eivät olleet lievimmästä päästä.

Seuraava päivä sujui todella kivasti. Tilanne ei varmasti ratkennut vielä loppuun saakka, mutta tilanne oli rauhallisempi. Mieletön arvostus myös aikuisille jotka hoitivat päivää hienosti. Uusi lapsi oli pyytänyt anteeksi edellistä käytöstään ja valottanut myös hieman käytöksensä syitä mikä jakoi ymmärrystä muille lapsille. Myös yhteisiä leikkejä oli löytynyt päivään ja ilmeisesti päivä oli päättynyt hyvällä mielellä ainakin suurella osalla.

Ajatuksia ensimmäisen viikon jälkeen..

Kuvissa muistoja kesän magneettikalastusretkeltä..

 Ensimmäinen viikonloppu töihin paluun jälkeen ja huomaan makustelevani paljon mennyttä viikkoa. Viikko on ollut tehokas ja pitänyt sisällään kahden lapsen tutustumista uuteen hoitopaikkaan, syksyn jaliskauden käynnistelyä ja iltapelejä, sekä omaa harjoittelua kun tuntuu välillä ettei kädet riitä mihinkään.

Töihin paluu on ollut minulle itsessään helppoa. Työni on minulle muista ja pidän työkavereistani. Riittämättömyyden tunne liittyy enemmänkin vähäiseen vapaa-aikaan ja kiireen tunteeseen.

Meillä pienet tosiaan aloittivat uudessa päiväkodissa. Isompi lapsista reagoi jännityksen tunteeseen uhoamalla ja olemalla "taisteluvalmiudessa". Keskusteltaessa lapsi itsekin myönsi olevan jännittynyt. Hänellä on tuttuja uudessa päiväkodissa, mutta tiedossa oli, että kaverit ovat kesälomalla joten hän joutui aloittamaan ilman tuttuja kavereita. Hän sanoitti, että suurimpana jännityksen kohteena onkin juuri nuo uudet kaverit sekä nukkariaika. Pelko yksin jäämisestä oli ihan ymmärrettävä, onhan yksin jäämisen pelko meillä ihmisillä synnynnäinen eikä opittu uhkakuva. Meitä ihmisiä ei vaan ole luotu selviämään yksin. Äitinä suhtauduin kuitenkin luottavaisesti, sillä tiedän lapseni olevan helposti kavereita löytävä, mutta tämä ei tietenkään alun jännitystä poista. Olin onneksi suunnitellut maanantain niin, että aloitin työt lyhyemmällä päivällä ja lapset olivat tuon päivän mummulassa hoidossa. Pääsimme siis maanantai iltapäivänä vielä käymään uudessa päiväkodissa tervehtimässä hoitajia ja katsomassa minkä näköisiä kavereita seuraavana päivänä vastassa olisi. Hoitajat olivat todella mukavia ja jännityksestä kerrottaessa lupasivat olla lapseni tukena. Lähtiessä näinkin yhden hoitajista supattavan muutamalle lapselle, jotka lähtiessämme vielä juoksivat peräämme ja kysyivät lapseltani suostuisiko hän leikkimään heidän kanssaan huomenna. Ele oli pieni, mutta helpotti suuresti iltaa ja seuraavan aamun jännitystä.

Tietenkin arkeen paluu nostatti kaikilla tunteita ja illat vietimmekin aikalailla kylkikyljessä paikkailemassa halitarvetta. Siihen päälle vielä ruuanlaittoja ja pyykin pesuja, sekä jalkapallo varusteiden huoltoa ja kuskailuja, niin tuntui viikko kyllä aika täydeltä. 

Toivottavasti ensi viikko on hieman lempeämpi ja hidas tahtisempi. Pitkä se ainakin on, sillä tulen lähtemään viikonlopputöihin loppu viikoksi, joten sekin vaatii hieman ennakkovalmisteluita.

Kesäloma ohitse - 5 parasta vinkkiä lasten toiminnanohjauksen tehostamiseen arjessa

 Niin se aika menee ja kesäloma on ohitse. Mennyt kesäloma herättää monenlaisia tunteita; toisaalta tunnen ikävää siitä, että jotain sellaista jäi toteuttamatta mitä olin ensin toivonut, tunnen iloa palata mieluisaan työhön ja innostusta tulevasta syksystä, päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus sillä tänä kesänä mahdollistui palautuminen ja tunnen että palaan levänneenä töihin. 

Ensimmäisten aamujen herätyskello on jotain mitä en ole kaivannut yhtään. Aikaiset ja kiireiset aamut ovat jotain mistä en kerta kaikkiaan vaan nauti. Olen hidastempoinen ihminen tehokkaat lähdöt joissa vaaditaan napakasta etenemistä ei vain ole luontaista minua. Niimpä olen yrittänyt kerätä nyt taas ajatuksia kuinka näitä aamuja pyöritettiinkään niin, että jokainen pääsisi edes suunnilleen aikataulussa hoitoon/kouluun ja töihin.

Vinkki 1: Toistuvat rutiinit

Meillä luotetaan toistuviin rutiineihin. Lapset tietää mitä aamutoimiin kuuluu ja nämä asiat toistuvat joka aamu samanlaisina. Pienemmillä on ajoittain ollut esim käsin piirretty kuvatuki apuna, jotta järjestys pysyy mielessä. Meillä aamutoimiin kuuluu; pieni noin 10min heräämishetki sohvalla (tämä on myöhemmin lisätty ohjelmaan, koska meidän lapset vain vaatii tämän ja kaikki sujuu helpommin kuin sen mahdollistaa sopivan mittaisena), aamupala (koululainen), päivävaatteiden pukeminen, hammaspesu, naamapesu ja hiusten harjaus. Näiden toimien jälkeen saa leikkiä jos aikaa jää, jonka jälkeen lähdetään pukemaan ulkovaatteet. Meillä lapset herää aika aikaisin sängystä yleensä ja he pitävät tuota pientä aamun leikkihetkeä tärkeänä. Joskus sitä ei keritä pitämään ja tuo yleensä on motivoinut hoitamaan toimet seuraavana aamuna reippaammin.

Vinkki 2: Timer

Tämä vinkki ei sovi kaikille lapsille. Kyse on yksinkertaisimmillaan vaikka munakellosta josta annetaan lapselle aika missä ajassa he suorittavat tietyn tehtävän. Kännykkään saa ilmaissovelluksena esimerkiksi mouse timerin jossa lapsi voi katsoa kun hiiri syö omenia sen aikaa mitä hänellä on aikaa suorittaa tehtävä. Sovellus siis visualisoi lapselle jäljellä olevaa aikaa, jotta hänen on helpompi hahmottaa onko hänellä kiire vai paljon aikaa suorittaa tehtävä.

Timeria voi käyttää esimerkiksi juurikin aamuheräämisen käytettävän hetken ajastamiseen. Tai verkkaiselle lapselle voi antaa haasteen, että hän voi kokeilla kerkeääkö pukea vaatteet ennen kuin aika loppuu. Jotkut lapset taas ottavat ajasta painetta jolloin timerin käyttö ei ole heillä kovin tehokas keino, mutta joillekin lapsille hyvinkin toimiva.

Vinkki 3: Ennakkovalmistelut

Aamutoimia nopeuttaa hurjasti, kun on valmis pino vaatteita jotka lapsi pukee päälleen, eikä hänen tarvitse etsiä aamulla vaatteita kiireessä. Joillakin lapsilla on esimerkiksi aistiyliherkkyyksien vuoksi hankaluuksia pitää jonkin tyyppisiä vaatteita, joten itse olen suosinut, että lapset valitsevat itse vaatteensa valmiiksi esimerkiksi edellis iltana. Olemme yhteisesti katsoneet sään ja olen antanut ohjeen minkä tyyppistä vaatetta valitaan (t-paita/shortsit vai pitkähihaista) ja lapsi saa sitten puhtaista vaatteista valita itselleen mieluisimman vaatekappaleen. Samalla lapsi valitessaan vaatteita oppii säänmukaista pukeutumista, kun aikuinen on tukena kertomassa säätä ja minkä tyyppistä vaatetta tulisi valita kaapista.

Ennakkovalmisteluina voi halutessaan tehdä myös aamupalat valmiiksi edellisiltana jos kokee sen auttavan kiireisiä aamuja. Meillä tämä on ollut ajoittain käytössä.

Vinkki 4: Palkitseminen

Me ihmiset opimme parhaiten tilanteissa jotka ovat olleet meille mieluisia. Sujuvat aamutoimet saattavat itsessään jo olla palkitseva kokemus, mutta halutessaan oppimista voi vahvistaa jonkinlaisella palkitsemisella varsinkin jos ollaan pienen lapsen kanssa harjoittelemassa aamutoimia. Meillä tuo aamuinen leikkihetki on jo itsessään lapsille palkinto joka tulee silloin kun aamutoimet ovat reippaasti tehty. Vuoden aikana tulee myös selkeästi väsyneempiä kausia jolloin lapsilla alkaa näkyä lomantarve juurikin näissä aamutoimissa. Tällöin otamme myös käyttöön esimerkiksi tarrat joksikin aikaa. Sovimme lasten kanssa esimerkiksi että sujuvista aamutoimista saa tarran ja 10 kerätystä tarrasta jotain mukavaa vaikkapa perheen yhteisen leffahetken tai muun mieluisen palkinnon.

Vinkki 5: Omat herätyskellot

Meidän perheessä olen kokenut toimivaksi, että isoimmalla lapsella on oma herätyskello jonka avulla nousee ylös sängystä ja aloittaa aamutoimet. Minusta toiminta on helpottanut aamuja kun monesti itse olen aamupalalla hänen noustessa sängystä joten minun ei tarvitse keskeyttää omia aamutoimiani vaan riittää kun kuuntelen ja katson, että koululainen herää sängystä ja aloittaa aamutoimet.

 Henkilökohtaisesti koen tällä viikolla, että ihan puhtaasti taas harjoittelen arjen pyöritystä. En tiedä kuinka moni jakaa tämän tunteen, kun arki tuntuu loman jäljiltä vieraalta. Muistuttelen itseäni olemaan lempeä itselleni loman jälkeen. On ihan ok jos tarvitsee hetken aikaa käynnistellä ja hieman muistellakin mitä kaikkea velvollisuuksia olikaan. Pian arki vie taas mennessään ja pyörii kuin itsestään. Mukavaa viikkoa kaikille, jotka ovat tällä viikolla palanneet taas töihin.

Kun vatsatauti iskee perheeseen

 

Arjen yksi inhokeistani on vatsataudin rantautuminen perheeseen. Olen hyvässä kunnossakin huono pitämään huolta riittävästä nestetasapainosta, joten vatsatauti ajaa minut yleensä nopeasti todella heikkoon kuntoon. Tämän vuoksi teenkin kaikenlaisia temppuja välttääkseni taudin rantautumisen meille ja sairastapauksen ilmetessä teen kaikkeni sen pysäyttämiseksi keinolla millä hyvänsä.

Viime keskiviikkona tauti kuitenkin puhkesi minulla ja olin aika heikkona pari päivää. Onnekseni kuitenkin pysyin vatsatautipotilaaksi kohtuu hyvä kuntoisena. Tänä vuonna alueella jossa asumme noro-virusta on kiertänyt pitkin kevättä. Onkin suuri ihme, että olemme pystyneet välttämään isommat sairastelut taudin osalta. Yksittäiset perheen jäsenet ovat tänä keväänä sairastaneet tautia hetkittäin, mutta kunnon kierrettä, että koko perhe tarttuisi, ei ole ilmennyt. Tuttavani perhe on sairastanut koko konkkaronkka vuoden aikana jo kolmesti vatsataudin, joten olen enemmän kuin tyytyväinen kokonaistilanteeseen.

Mitä olemme sitten tehneet?

Ensinnäkin, kun päiväkodissa/koululuokassa/lähipiirissä on ilmaantunut vatsatautitapaus, koko perheemme on aloittanut valkopippuri kuurin. Olemme pahimpina sairastuvuuden päivinä nielleet kokonaisina 10 valkopippuria päivittäin. Tämän epäillään paksuntavan vatsan limakalvoja ja voi auttaa näin ettei tauti iskisi niin herkästi. Tehoa ei ole virallisesti tutkittu, mutta itse luotan valkopippureiden tehoon. Meillä sairastuvuus on vähentynyt sen jälkeen kun olen alkanut tätä toteuttamaan. Ja tosiaan uskon valkopippurin suojanneen muita perheenjäseniä myös silloin kun yksi perheestä on sairastanut. Viime viikolla vatsakivun alkaessa otin myös valkopippureita heti ensihätään ja uskon sen vuoksi taudin olleen niin lievä.

Sen lisäksi, että olemme syöneet valkopippureita olemme jakaneet vessat sairastajalle ja terveille. Meillä on onneksi kaksi vessaa niin tämä on mahdollista. Lapset olen opettanut, että vessassa käynnin jälkeen kädet pestään huolellisesti ja wc-pytyn kansi laitetaan kiinni ennen pytyn huuhtelua. Muutoinkin pyrimme siihen, että oireinen on mahdollisuuksien mukaan omassa rauhassaan ja muut viettävät muualla aikaa. Pienempien kanssa tietenkin toinen vanhemmista viettää aikaa samassa tilassa. Ovenkahvoja pestään ja desinfioidaan ja käsipyyhkeitä vaihdetaan heti oireilun helpotettua. Tiskirätin myös yleensä keitän kiehuvassa vedessä bakteerien minimoimiseksi. 

Näillä vinkeillä olemme pystyneet vähentämään vatsataudin sairastamista perheessä. Kesäloma lähenee loppuaan ja ensi viikolla koittaa arkeen paluu. Toivottavasti syksy on lempeä ja ei mene kokoajan sairastaessa.

Kesäpuuhia 0€ budjetilla ja pitsiverhojen valmistus

Suomen kesä on niin kaunis. Sitä olen jaksanut ihastella tämän viikon päivinä. Säät ovat olleet ihanteelliset; asteet ovat olleet noin 22-25 ja hieman tuulta. Ulkona on jaksanut olla helposti nauttimassa ulkoilusta, kun ei ole ollut liian kuuma.

Kävimme lasten kanssa kokeilemassa paikallista frisbee golf-rataa. Rata oli 8 korin pituinen. Meidän porukan nuorimmaiset keksivät helposti oheistoimintaa, minkä vuoksi toiminnan aikana pakka hieman hajosi käsiin. Koska isompaa kiinnosti enemmän vieressä ollut jalkapallokenttä, emme jääneet väkisin kiertämään rataa loppuun, vaikka mielelläni olisin radan pelannutkin lävitse. Keksimme kuitenkin alueella mieluisaa ulkoilua kaikille. Lähellä kauniita maisemia ja ulkokuntosali missä kävimme varovasti kokeilemassa laitteita. Lähtiessämme poikkesimme vielä kirjaston kautta lainaamaan kirjoja, mikä oli mieleistä puuhaa kaikille. Ennen kotiin lähtöä poikkesimme hakemaan kaupasta pikalounas tarpeet ja mehujäät ulkoilun päätteeksi.

Lasten lepohetket olen käyttänyt terassin sisustamiseen. Tänään sain valmiiksi leikeltyä pitsiverhot oikean mittaisiksi ja aseteltua ne paikalleen. Projekti ei ollut niin mutkaton kuin mielessäni olin ajatellut. Edellinen projekti kaatui siihen, että muovipitsi oli niin painavaa ettei liimattu tarranauha pitänyt sitä paikallaan. Olin ajatellut varmistaa pitävyyden ompelemalla tarranauhan kiinni kankaaseen. Tarranauha oli kuitenkin niin paksua ommeltavaa ettei siitä tahtonut käsin tulla mitään. Päätin luottaa, että kangaspitsi olisi sen verran kevyempää kuin muovi, että tarra nauha saisi pidettyä kankaan paikallaan. Kuitenkin parin tunnin jälkeen huomasin jo ensimmäisen liimauksen hieman irtoilevan. Päätin vahvistaa liimausta pikaliiman avulla. Aika tulee näyttämään pitääkö liima verhot paikallaan. Toivottavasti, sillä verhot ovat kauniit ja toivon lisäksi, että nuo pitävät suurimmat öttiäiset pois terassilta.

Kaksi viikkoa olisi lomaa vielä jäljellä. Olemme lasten kanssa kiertäneet aktiivisesti puistoja ja tällä viikolla meille vieraampia rantojakin. Ensi viikolle suunnittelimme lisäksi magneettikalastusretkeä. Kaikenlaiset kesäpuuha vinkit kiinnostaa. Vinkatkaa ihmeessä mitä teillä on puuhattu?